Välillä luovutan jotenkin himossani ja annan itselleni luvan syödä, ja sitten syön mielettömästi mielipuolen virne varmasti naamallani, olen jotenkin todella iloinen ja aivan paniikissa ja kiireessä, koska tiedän, että taas kohta masennus iskee syöpöttelyn jälkeen.
Karkkipäivän pidän edelleen, silloinkin herkut kohtuudessa, epäterveellisiä ne ovat kuitenkin. En aio kuitenkaan kituuttaa, mutta en ahmi. Nautin herkuista rauhallisesti, n-a-u-t-i-n. Ehkä alussa pitää mennä johonkin kahvilaan, jotta en yksinkertaisesti kehtaa vetäistä minuutissa jotain leivosta. Jos vetelen herkut liian nopeasti, paha olo siitä vain tulee, eikä herkkuhimo katoa minnekään. Eli nautitaan, keskitytään herkkuun, ja sitten tehdään jotain muuta, vielä kivempaa.
Herkuiksi lasketaan todella epäterveelliset jutut (karkit, pullat, leivokset, sipsit, ranskalaiset perunat, kermat yms.). Esim. maustetut jogurtit (korkeintaan 50 kcal / 100 g) ja banaanin pidän kohtuudella ruokavaliossa.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
Ruokapäiväkirjan pito ja uusi vuosi
Minun pitäisi jotenkin saada laihdutustietoni suurin piirtein samaan paikkaan. Mittaustuloksille on teipattu taulukko kämpän seinään, samoin olen sinne laittanut perusruokavalio-ohjeet. Jossain vaiheessa pidin paperista ruokapäiväkirjaa pikkuvihossa, jota kuljetin taskussa ympäriinsä. Lisäksi minulla on iso vihko, johon merkitsen treeniaikatauluja ja teen kaikennäköisiä laihdutussuunnitelmia. Välillä merkitsen Kalorilaskuriin saamani kalorit. Nyt harkitsen Keventäjiin liittymistä, ja Gofatgo:hun olen jo ilmoittautunut mukaan. Ja onhan tämä blogigin, jota kukaan ei lue :). Ei minunkaan tule täältä oikein inspiraatiota haettua, vaikkakin kaikki tekstit saa kivasti järjestykseen. Toimivimpia systeemejä ovat olleet Kalorilaskuri, mutta se vie välillä ihan liikaa aikaa, ja vihot, joihin saa kirjoitettua fiiliksiä ja ruokailuja ylös. Vihkoja ei vain tule jälkikäteen luettua, kun niistä ei ikinä muista, mitä kaikkea sinne on tullut kirjoiteltua. En ikinä muista, mitä blogiinkaan olen kirjoittanut.
Uuden vuoden lupauksista ainakin vähän kirjoitin kai eilen, ja niitä olen miettinyt edelleen. Liikunta (väh. 7 h viikossa, enemmän jos jaksaa), terveellinen ruokavalio (vatsan toiminta tärkeää), veden juonti (väh. 1,5 l päivässä), alkoholia vähemmän (tipaton tammi- ja helmikuu), ihonhoitoon ja "kauneushyvinvointiin" panostusta, kouluhommat ja muut työt teen ajoissa (aloitan heti kun pystyn), unirytmi kuntoon (en valvo kohtuuttomasti, sillä väsymys lisää sokerinhimoani), keskityn kaikkeen kivaan, vapaa-ajallani teen asioita, joista pidän; siivoan kuitenkin useammin, mutta kuunnellen kivaa musiikkia tmv. Yleistä hyvinvointia, pohdintaa, paineet pois laihdutuksesta, vaikka se onkin ehkä yksi motivaattori hyvinvointiin (se, että kroppa näyttäisi kivalta).
Uuden vuoden lupauksista ainakin vähän kirjoitin kai eilen, ja niitä olen miettinyt edelleen. Liikunta (väh. 7 h viikossa, enemmän jos jaksaa), terveellinen ruokavalio (vatsan toiminta tärkeää), veden juonti (väh. 1,5 l päivässä), alkoholia vähemmän (tipaton tammi- ja helmikuu), ihonhoitoon ja "kauneushyvinvointiin" panostusta, kouluhommat ja muut työt teen ajoissa (aloitan heti kun pystyn), unirytmi kuntoon (en valvo kohtuuttomasti, sillä väsymys lisää sokerinhimoani), keskityn kaikkeen kivaan, vapaa-ajallani teen asioita, joista pidän; siivoan kuitenkin useammin, mutta kuunnellen kivaa musiikkia tmv. Yleistä hyvinvointia, pohdintaa, paineet pois laihdutuksesta, vaikka se onkin ehkä yksi motivaattori hyvinvointiin (se, että kroppa näyttäisi kivalta).
Tavoite 57:n Taina kommentoi:
"Sen voin omasta kokemuksesta vain sanoa, että itsensä halveksemisesta tai inhoamisesta ei ole hyötyä, päinvastoin, ne vetävät mielen vieläkin mustemmaksi. Jonkinlainen itsensä ja tilanteen ja oman voimattomuuden hyväksyminen on itselläni ollut se askel, josta positiivinen muutos on yleensä lähtenyt käyntiin."
Oma voimattomuus on hyvä pointti. Amerikkalaisen kristilliseen tyyliin "anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, jotka voin muuttaa, ja voimaa (vai jotain muuta, en muista :)) hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa". Painoani voin muuttaa vain muuttamalla elämäntapojani, ja niitäkään en voi muuttaa millään nopein kepulikonstein. Se ainakin pitää hyväksyä. Se, mitä teen nyt, joka ikinen hetki, sitä voin muuttaa, mitään muuta en oikein voi hallita. Ja silti, laihdutuskuurini alkaa maanantaina...Toisaalta, jos keskityn asioiden positiivisiin puoliin, olin tänään zumbassa, jaksoin hyvin, eli kunto ei ehkä olekaan niin surkastunut kuin luulin, ja en ole enää mitenkään hirveästi ahminut, vaikka karkkia onkin mennyt pussillinen, ja suklaata reilusti tänään. Olen syönyt normaalia ruokaa, ja karkkeja lukuunottamatta ruokailuajat ovat pitäneet. Ja nyt keskitynkin unirytmin saamiseen kohdalleen, yritän joka päivä herätä seitsemältä, se on tämän viikon elämäntapamuutos.
Uuden vuoden lupauksia olen miettinyt, liittyvät yllättäen laihduttamiseen, mutta myös elämäntapamuutokseen, asenteiden muutoksiin, ja siihen, että oikeasti teen uusia asioita ja sellaisia asioita, mistä pidän, että nautin elämästä.
Nyt tutustumaan Keventäjien sivuille, jos sieltä saisi uutta intoa.
"Sen voin omasta kokemuksesta vain sanoa, että itsensä halveksemisesta tai inhoamisesta ei ole hyötyä, päinvastoin, ne vetävät mielen vieläkin mustemmaksi. Jonkinlainen itsensä ja tilanteen ja oman voimattomuuden hyväksyminen on itselläni ollut se askel, josta positiivinen muutos on yleensä lähtenyt käyntiin."
Oma voimattomuus on hyvä pointti. Amerikkalaisen kristilliseen tyyliin "anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, jotka voin muuttaa, ja voimaa (vai jotain muuta, en muista :)) hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa". Painoani voin muuttaa vain muuttamalla elämäntapojani, ja niitäkään en voi muuttaa millään nopein kepulikonstein. Se ainakin pitää hyväksyä. Se, mitä teen nyt, joka ikinen hetki, sitä voin muuttaa, mitään muuta en oikein voi hallita. Ja silti, laihdutuskuurini alkaa maanantaina...Toisaalta, jos keskityn asioiden positiivisiin puoliin, olin tänään zumbassa, jaksoin hyvin, eli kunto ei ehkä olekaan niin surkastunut kuin luulin, ja en ole enää mitenkään hirveästi ahminut, vaikka karkkia onkin mennyt pussillinen, ja suklaata reilusti tänään. Olen syönyt normaalia ruokaa, ja karkkeja lukuunottamatta ruokailuajat ovat pitäneet. Ja nyt keskitynkin unirytmin saamiseen kohdalleen, yritän joka päivä herätä seitsemältä, se on tämän viikon elämäntapamuutos.
Uuden vuoden lupauksia olen miettinyt, liittyvät yllättäen laihduttamiseen, mutta myös elämäntapamuutokseen, asenteiden muutoksiin, ja siihen, että oikeasti teen uusia asioita ja sellaisia asioita, mistä pidän, että nautin elämästä.
Nyt tutustumaan Keventäjien sivuille, jos sieltä saisi uutta intoa.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Suunnittelua, edelleen...
Jeps. Välillä ei ole edes suunnittelua. Olen jotenkin huomannut, että syön tylsyyteen. Kun on ollut tylsä päivä, tarvitaan jotain kivaa päivän päätteeksi. Ruoka on jotain kivaa, mitä odottaa. Televisiostakaan ei tule mitään kivaa, niin sitten voi syödä. Ensi viikolla ajattelin kuitenkin aloittaa varovasti tauon jälkeen ja mennä kahteen jumppaan.
Nyt sitä suunnittelua. Ehkä minun pitäisi miettiä motivaation ylläpidon suunnittelua. Pahoin motivaation viejä on (löllyvän vatsan lisäksi) "mitä väliä" -fiilis. Sellanen yleismorkkis, jolloin millään ei ole väliä, ja tuntuu, ettei kenellekään ole mitään väliä millään. "Ketä kiinnostaa, olenko laiha vai lihava?" Minua kiinnostaa. Jotenkin minun pitäisi valaa itseeni enemmän uskoa, jotenkin enemmän positiivisuutta. Enemmän elämäniloa, fiilistä siitä, että kaikki ei välttämättä aina mene penkin alle. Ja jos joskus meneekin, se ei ole elämän loppu. Ehkä olen vähän tosikko, ajattelen asioista vähän liian yksinkertaisesti. Joku asia joko on tai ei ole. Jos kerran ajattelen näin yksioikoisesti, niin aion ajatella: Hoikkuus on tärkeää, minä ansaitsen olla hoikka, hoikkuudesta saan itsevarmuutta ja hyvää oloa. Näinhän se on oikeastikin.
Muistan vielä sen viikon, kun painoin 50 kiloa lokakuun puolessa välissä. Silloin laihdutin kyllä aika tiukasti, ja olin aika väsynyt. Perjantain bileissä join vähän liikaa, en ollut syönyt ilta-ateriaa, mikä oli paha juttu jälkikäteen ajatellen ("fiksuna" tyttönä säästin kaloreita alkoholiin), kauhea nälkä, krapulassa tungin vain kaikkea suuhuni kauhea olo, sen repsahduksen jälkeen olen jojotellut nyt jouluun asti. Pointtina oli, että olin kropastani ylpeä :).
Mutta mitä tästä opin? Ei saa jättää aterioita väliin, ikinä! Alkoholin käyttöä voisi vähentää, krapulafiilikset yleensä morkkiksen kaltaisia. Tai sitten jotenkin fiksusti. Ei yltiöjumppaamista, 3 h päivässä on liikaa! Eli jos bilettää, pitää muistaa jumpata enemmän etukäteen ja jälkikäteen, ei yhtäkkistä riuhtomista, vaan bileiden "damage control"in voi jakaa vaikka neljälle viikolle (yksi lisäjumppa per viikko, yksi lasi viiniä lisää). Alkoholia ei muutenkaan ihan kauheasti tarvitsisi juoda, ja jotain kivaa tekemistä krapulapäivälle, jotta päivä ei mene pelkkään morkkikseen ja syömiseen.
Muutenkin tarvitsisin kivaa tekemistä lisää elämääni. Esimerkiksi viikonloput yleensä ammottavat tyhjyyttään. Voisin keksiä kaikkea kivaa tekemistä viikonloppuihin. Menokoneesta löytyy tammikuulle mm. Angels in America, Taideteollinen korkeakoulu vuodesta kivi -näyttely Designmuseossa, jossa en ole ikinä käynyt, ja Kiasmassa joku Heta Kuchkan Eka kerta -juttu. Okei, eli kaikkea kivaa tekemistä tuntuu löytyvän, ja siihen jumpat päälle, niin kiireiseltä jo näyttää mun tammikuun viikonloput.
Nyt sitä suunnittelua. Ehkä minun pitäisi miettiä motivaation ylläpidon suunnittelua. Pahoin motivaation viejä on (löllyvän vatsan lisäksi) "mitä väliä" -fiilis. Sellanen yleismorkkis, jolloin millään ei ole väliä, ja tuntuu, ettei kenellekään ole mitään väliä millään. "Ketä kiinnostaa, olenko laiha vai lihava?" Minua kiinnostaa. Jotenkin minun pitäisi valaa itseeni enemmän uskoa, jotenkin enemmän positiivisuutta. Enemmän elämäniloa, fiilistä siitä, että kaikki ei välttämättä aina mene penkin alle. Ja jos joskus meneekin, se ei ole elämän loppu. Ehkä olen vähän tosikko, ajattelen asioista vähän liian yksinkertaisesti. Joku asia joko on tai ei ole. Jos kerran ajattelen näin yksioikoisesti, niin aion ajatella: Hoikkuus on tärkeää, minä ansaitsen olla hoikka, hoikkuudesta saan itsevarmuutta ja hyvää oloa. Näinhän se on oikeastikin.
Muistan vielä sen viikon, kun painoin 50 kiloa lokakuun puolessa välissä. Silloin laihdutin kyllä aika tiukasti, ja olin aika väsynyt. Perjantain bileissä join vähän liikaa, en ollut syönyt ilta-ateriaa, mikä oli paha juttu jälkikäteen ajatellen ("fiksuna" tyttönä säästin kaloreita alkoholiin), kauhea nälkä, krapulassa tungin vain kaikkea suuhuni kauhea olo, sen repsahduksen jälkeen olen jojotellut nyt jouluun asti. Pointtina oli, että olin kropastani ylpeä :).
Mutta mitä tästä opin? Ei saa jättää aterioita väliin, ikinä! Alkoholin käyttöä voisi vähentää, krapulafiilikset yleensä morkkiksen kaltaisia. Tai sitten jotenkin fiksusti. Ei yltiöjumppaamista, 3 h päivässä on liikaa! Eli jos bilettää, pitää muistaa jumpata enemmän etukäteen ja jälkikäteen, ei yhtäkkistä riuhtomista, vaan bileiden "damage control"in voi jakaa vaikka neljälle viikolle (yksi lisäjumppa per viikko, yksi lasi viiniä lisää). Alkoholia ei muutenkaan ihan kauheasti tarvitsisi juoda, ja jotain kivaa tekemistä krapulapäivälle, jotta päivä ei mene pelkkään morkkikseen ja syömiseen.
Muutenkin tarvitsisin kivaa tekemistä lisää elämääni. Esimerkiksi viikonloput yleensä ammottavat tyhjyyttään. Voisin keksiä kaikkea kivaa tekemistä viikonloppuihin. Menokoneesta löytyy tammikuulle mm. Angels in America, Taideteollinen korkeakoulu vuodesta kivi -näyttely Designmuseossa, jossa en ole ikinä käynyt, ja Kiasmassa joku Heta Kuchkan Eka kerta -juttu. Okei, eli kaikkea kivaa tekemistä tuntuu löytyvän, ja siihen jumpat päälle, niin kiireiseltä jo näyttää mun tammikuun viikonloput.
25:n blogissa oli kivasti eilen motivaation palaamisesta:
"Ihan hullua, miten pari juoksulenkkiä ovat palauttaneet uskoni ja motivaationi laihtumiseen. Ero jokusen päivän takaiseen mielialaani on käsittämätön. Eilen jopa innostuin selailemaan Elloksen alea ja nyt tein sen, mistä olen haaveillut jo pitkään eli tilasin bikinit!"
Jotenkin aina ajattelen, että mikään ei muutu. Eli kun minulla ei ole motivaatiota, ajattelen, etten sitä mistään voi saadakaan. Nyt motivaation esteenä on vatsakumpu ja hervottomat jenkkakahvat. Minun vain pitäisi jättää ne huomiotta, ja urheilla ja syödä terveellisesti. Kyllä ne siitä katoaisivat ja sitten ne eivät estäisi motivaatiota. Nyt kun en ole Helsingissä, en pääse normisalille jumppiin, vaan joudun porukoiden luota kävelemään pari kolme kilometriä salille. Ja (ehkä on tekosyy, mutta tehokas sellainen) -15 asteen pakkanen ei innosta siihen. Lisäksi jouluherkut (suklaa) kaupoissa ei ole omiaan estämään terveellistä ruokavaliota. No, nyt olen terveellisen kotiruoan luvatussa maassa, porukoiden luona, jotka ovat ihanan kannustavia laihdutuksen suhteen (joskus vähän liiankin :)). Eli otan rennosti, suklaan ylisyöntiin ei ole enää edes mahdollisuuksia, ellen itse sitä osta ja syö salaa. Enpä taida, ei niin pakottavaa herkkuhimoa enää ole kahden viikon mättämisen jälkeen. Otan uuteen vuoteen asti rauhallisesti, liityn ehkä keventäjiin (jos saan itselleni puhuttua jäsenyyden joululahjaksi :)), ja menen mukaan gofatgo-juttuun, mutta jota aion noudattaa vain apuvälineenä, en laihduttajan Raamattuna. Muutenkin pyrin vähän rennompaan laihdutukseen, maagisesta 1450 kcalin ruokavaliosta olenkin jo tainnut kirjoittaa. Sillä menen ainakin pari viikkoa tammikuussa, ja (hiki)liikuntaa yritän saada 10 h viikossa. Veden juonti tökkii myös, sitä pitäisi juoda enemmän. Eilen mietin, olisiko 4 kg:n pudotus kuukaudessa liikaa. Luulisin pystyväni siihen, kunhan homma lähtee käyntiin. Tammikuulle en kuitenkaan aseta sitä tavoitteeksi, mutta maaliskuun lopussa voisi olla jo kiva olla tavoitteessa 49 kg ja 78 cm vyötäröllä. Sen jälkeen pysyttely siinä painossa (loppuelämän ajan... :)). Ajattelin, että palkintona tavoitteeseen pääsystä olisi kampaajalla käynti: uusi leikkaus, ehkä uusi väri, koko hoito! Ja kun saan pidettyä painoa 3 kuukautta, sitten olisi palkintona bikinit, joista Quantinan lailla olen haaveillut pidemmän aikaa.
Mutta sitä ennen rentoutumista, jouluostoksia, jouluruokaa, Keventäjät-kirjan lukemista, ja suunnittelua, ja sitä rentoutumista :).
"Ihan hullua, miten pari juoksulenkkiä ovat palauttaneet uskoni ja motivaationi laihtumiseen. Ero jokusen päivän takaiseen mielialaani on käsittämätön. Eilen jopa innostuin selailemaan Elloksen alea ja nyt tein sen, mistä olen haaveillut jo pitkään eli tilasin bikinit!"
Jotenkin aina ajattelen, että mikään ei muutu. Eli kun minulla ei ole motivaatiota, ajattelen, etten sitä mistään voi saadakaan. Nyt motivaation esteenä on vatsakumpu ja hervottomat jenkkakahvat. Minun vain pitäisi jättää ne huomiotta, ja urheilla ja syödä terveellisesti. Kyllä ne siitä katoaisivat ja sitten ne eivät estäisi motivaatiota. Nyt kun en ole Helsingissä, en pääse normisalille jumppiin, vaan joudun porukoiden luota kävelemään pari kolme kilometriä salille. Ja (ehkä on tekosyy, mutta tehokas sellainen) -15 asteen pakkanen ei innosta siihen. Lisäksi jouluherkut (suklaa) kaupoissa ei ole omiaan estämään terveellistä ruokavaliota. No, nyt olen terveellisen kotiruoan luvatussa maassa, porukoiden luona, jotka ovat ihanan kannustavia laihdutuksen suhteen (joskus vähän liiankin :)). Eli otan rennosti, suklaan ylisyöntiin ei ole enää edes mahdollisuuksia, ellen itse sitä osta ja syö salaa. Enpä taida, ei niin pakottavaa herkkuhimoa enää ole kahden viikon mättämisen jälkeen. Otan uuteen vuoteen asti rauhallisesti, liityn ehkä keventäjiin (jos saan itselleni puhuttua jäsenyyden joululahjaksi :)), ja menen mukaan gofatgo-juttuun, mutta jota aion noudattaa vain apuvälineenä, en laihduttajan Raamattuna. Muutenkin pyrin vähän rennompaan laihdutukseen, maagisesta 1450 kcalin ruokavaliosta olenkin jo tainnut kirjoittaa. Sillä menen ainakin pari viikkoa tammikuussa, ja (hiki)liikuntaa yritän saada 10 h viikossa. Veden juonti tökkii myös, sitä pitäisi juoda enemmän. Eilen mietin, olisiko 4 kg:n pudotus kuukaudessa liikaa. Luulisin pystyväni siihen, kunhan homma lähtee käyntiin. Tammikuulle en kuitenkaan aseta sitä tavoitteeksi, mutta maaliskuun lopussa voisi olla jo kiva olla tavoitteessa 49 kg ja 78 cm vyötäröllä. Sen jälkeen pysyttely siinä painossa (loppuelämän ajan... :)). Ajattelin, että palkintona tavoitteeseen pääsystä olisi kampaajalla käynti: uusi leikkaus, ehkä uusi väri, koko hoito! Ja kun saan pidettyä painoa 3 kuukautta, sitten olisi palkintona bikinit, joista Quantinan lailla olen haaveillut pidemmän aikaa.
Mutta sitä ennen rentoutumista, jouluostoksia, jouluruokaa, Keventäjät-kirjan lukemista, ja suunnittelua, ja sitä rentoutumista :).
torstai 16. joulukuuta 2010
Inspiraatiota!
Nyt saa riittää! Näin ainakin luulen! Jostain tuli pyhää motivaatiota, ja ihan väsymystä tähän sähläykseen! Ja mahakipuun! Haluan kevyttä raikasta ihanaa ravintoa, jotta mun kroppa voisi hyvin! Haluan nukkua hyvin ja pitää itsestäni huolta! Kyllä! Ja yritän nyt mennä mahdollisimman helpolla, rennosti, koska tämä on yritystä koko loppuelämäksi. Aamupalaksi puuroa ja jotain proteiinia vähän, ehkä myös marjoja tai hedelmää. Pääateriat, lounas ja päivällinen, lautasmallin mukaan: puolet salaattia ja vihanneksia, 1/3 lihaa yms, n. 200 g. Välipalaksi kaksi tai kolme hedelmää. Iltapalaksi hedelmä ja maitorahka/ykkösviili. Yksinkertaista, ei mitään monimutkaista. Urheilua tunti päivässä. Ja vettä niin paljon kuin jaksaa. Ihanan raikasta vettä! Lauantaisin karkkipäivä! Pyrin välttämään kauheeta possuttelua, ei siitä seuraa ikinä mitään hyvää, mutta yritän olla jotenkin anteeksiantavaisempi sen suhteen, jos vaikka siitä pääsisi sillä tavalla helpommin yli. Varmasti tulee suklaahimoa ja ahmimishimoa, mutta sitten sitä pitää pohtia, mistä se johtuu, mitä voin sille tehdä yms. Miten voin estää sitä, keinot siihen. Sitäkin mietin, miten mahtaa onnistua jos otan eväät mukaan jo aamulla. Pystynkö olemaan heti syömättä niitä? Ehkä pidän oikein paussin, ja käyn ruokalasta ostamassa hedelmät. Minun mielestäni kuulostaa hyvältä! Nyt kokeiluun, käytäntöön, soveltumaan. Ja tätä voi muuttaa jos ei toimi. Jos tulee ahmimishimoa. Sitä yritän kyllä välttää.
Ehkä tarvitsen päämääriä, luulen että välitavoitteeksi voisin ottaa, että viikossa pitäisi mennä 500 g, ja kuukaudessa 2 000 g. Päätavoitteena on edelleen vyötärö navan kohdalta alle 80 cm:iin, ja pysyvä elämäntapa. Ehkä kerran viikossa mittaus? Viikonloppuisin? Ehkä sunnuntaiaamuisin punnitus ja mittaus. Joululoman tavoitteeksi tulee terveellisyys, kohtuus, ei-ruoka-keskeisyys, rentoutuminen, ei ahmimista ainakaan. Vuoden alusta sitten uutta elämäntapaa kunnolla, ehkä sitten laihdutan viikon tai pari päivää viikossa, ja sitten otan normaaliruoan ja liikunnat joka toinen viikko tai loppuviikon.
Taas meni vähän myöhäiseksi, mutta huomenna voin nukkua hiukan yliaikaa. Riittävä uni ja sopiva unirytmi ovat myös nyt etsinnässä, toivottavasti onnistuu, ja pääsisin sopivaan 23-7 unirytmiin.
Ehkä tarvitsen päämääriä, luulen että välitavoitteeksi voisin ottaa, että viikossa pitäisi mennä 500 g, ja kuukaudessa 2 000 g. Päätavoitteena on edelleen vyötärö navan kohdalta alle 80 cm:iin, ja pysyvä elämäntapa. Ehkä kerran viikossa mittaus? Viikonloppuisin? Ehkä sunnuntaiaamuisin punnitus ja mittaus. Joululoman tavoitteeksi tulee terveellisyys, kohtuus, ei-ruoka-keskeisyys, rentoutuminen, ei ahmimista ainakaan. Vuoden alusta sitten uutta elämäntapaa kunnolla, ehkä sitten laihdutan viikon tai pari päivää viikossa, ja sitten otan normaaliruoan ja liikunnat joka toinen viikko tai loppuviikon.
Taas meni vähän myöhäiseksi, mutta huomenna voin nukkua hiukan yliaikaa. Riittävä uni ja sopiva unirytmi ovat myös nyt etsinnässä, toivottavasti onnistuu, ja pääsisin sopivaan 23-7 unirytmiin.
Mitä minun pitäisi tehdä, jotta pääsisin taas terveelliseen elämänmenoon kiinni? Mihin asiohin siinä mä voin vaikuttaa? Mielitekoihin en oikeastaan, niitä tulee varmasti, mutta voin ignoorata ne, jättää syömättä, menemättä kauppaan. Eli pitää olla tekemistä (mieluiten kivaa sellaista). Nukkuminen ja muu tekeminen johonkin rytmiin. Tavarat ihan yksinkertaisesti valmiiksi: puurolautanen pöydälle lusikkoineen, vesi vedenkeittimeen; urheilukamat valmiiksi kassiin (verkkarit, t-paita, urheilurintsikat, puhtaat sukat ja kalsarit, shampoo, kasvojen puhdistusaine, dödö, kosteusvoiteet, meikkivoide, ripsari, urheilutossut, lukko, pyyhe, vesipullo), vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten. (Yleinen kämpän siisteys voisi auttaa tässä, että olisi tilaa mihin laittaa kamaa.)
Joku sisäinen palo nyt puuttuu kokonaan, tuntuu, että kuitenkin epäonnistun. Tai että elämästä tulee täysin herkutonta. Mutta kyllähän mä tykkään siitä, etten syö kauheesti, paljon parempi olo. Kun vielä löytäisi sen täydellisen tasapainon, että söisi sopivasti. Että urheilu olisi kivaa. Maanantaina alkaa. Tällä suunnitelmalla mennään nyt! Vai jo huomenna vai jo nyt. Ei pysty. Kaikki jotenkin sekaisin, ei pysty keskittymään :(.
Joku sisäinen palo nyt puuttuu kokonaan, tuntuu, että kuitenkin epäonnistun. Tai että elämästä tulee täysin herkutonta. Mutta kyllähän mä tykkään siitä, etten syö kauheesti, paljon parempi olo. Kun vielä löytäisi sen täydellisen tasapainon, että söisi sopivasti. Että urheilu olisi kivaa. Maanantaina alkaa. Tällä suunnitelmalla mennään nyt! Vai jo huomenna vai jo nyt. Ei pysty. Kaikki jotenkin sekaisin, ei pysty keskittymään :(.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Uudet elämäntavat - uusi tyyli herkutella
Hedelmat ja vaniljajogurttijäätelö keskellä viikkoa, lisäksi suklaan- ja toffeenmakuiset teet ja rooibokset, rahka maustettu kanelilla, kardemummalla tai piparkakkumausteella. Tuossahan on joka illalle jotakin jo, muina iltoina voin juoda jotain perusteetä, esim. vihreää vaniljateetä. Ja viikonloppuisin joku kunnon herkuttelu: leivos, pulla, 100 gramman suklaalevy (esim. Pandan toffee, alle 500 kcal/100g), 100 gramman irtokarkkipussi, jäätelö. Voisin tehdä siitä oikein jonkin erityisjutun, ei niin että vain imaisen viidessä minuutissa suuhun vaikka kuinka paljon makeaa, vaan nautiskelen. Voisin vaikka mennä lauantai-iltapäivisin johonkin kahvilaan, ottaa kupillisen teetä ja jonkun ihanan leivoksen, mikä milloinkin näyttäisi hyvältä. Unohtaa kalorit, ja vain nauttia ilman syyllisyyttä.
Mutta etukäteen voisin kalorit jo kuluttaa, olenkin ajatellut, että ehkä tiistaisin, torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin olisi kaksi tuntia liikuntaa, ja jumppatunti on yleensä 55 minuuttia, niin siitä tulisi se 10 tuntia viikossa. Aika vauhdikasta jumppaa saisi olla, ja kivaa jumppaa, sopivaan aikaan. Maanantaisin olisi kiva päästä treenaamaan heti aamulla, tiistaisin joskus ehkä iltapäivällä ja sitten illalla tai yhteen menoon kaksi jumppaa. Keskiviikkoisin vain yksi jumppa, torstaisin kaksi. Perjantaisin myös kaksi, lauantaisin ehkä vain se yksi ja ehkä kävely/hölkkälenkki. Sunnuntaisin kaksi jumppaa. Kun vesi ei maistu, sitruunaa puristettu veteen, ettei aina kokista.
Mutta etukäteen voisin kalorit jo kuluttaa, olenkin ajatellut, että ehkä tiistaisin, torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin olisi kaksi tuntia liikuntaa, ja jumppatunti on yleensä 55 minuuttia, niin siitä tulisi se 10 tuntia viikossa. Aika vauhdikasta jumppaa saisi olla, ja kivaa jumppaa, sopivaan aikaan. Maanantaisin olisi kiva päästä treenaamaan heti aamulla, tiistaisin joskus ehkä iltapäivällä ja sitten illalla tai yhteen menoon kaksi jumppaa. Keskiviikkoisin vain yksi jumppa, torstaisin kaksi. Perjantaisin myös kaksi, lauantaisin ehkä vain se yksi ja ehkä kävely/hölkkälenkki. Sunnuntaisin kaksi jumppaa. Kun vesi ei maistu, sitruunaa puristettu veteen, ettei aina kokista.
Perusruokavalio tavoitteena
Ei laihdutus, vaan sellainen, jolla painoni pysyisi ilman liikuntaa haluamassani painossa. Eli kalorimäärä, jonka haluan osaksi jokapäiväistä elämääni. Tämä on suuntaa-antava, koska en pysty kaloritarkkuudella tietenkään arvioimaan syömistäni, enkä aina itse päättämään mitä syön, mutta sellainen jokapäiväinen perusruokavalio, kun ei ole mitään erityistä, niin tällä menisin. Ja jos vaikka liikkuisin enemmän, voisin vaikka laittaa myös päivällisen salaattiin 10 g öljyä, tai syödä banaanin tai jotain. Mutta tähän suurin piirtein opettelisin, tästä voisi tulla elämäntapa. Eli koska haluan painaa 49 kiloa, saan syödä 1448 kcal päivässä pysyäkseni tässä painossa ilman liikuntaa. Seuraavalla ruokavaliolla se ehkä sujuisi näin aluksi:
Aamiainen: kaurapuuro ja 50 g rasvatonta raejuustoa
Lounas: 200 g pääruokaa (kastiketta yms, ei perunaa yms.) ja 300 g salaattia (tai tarpeeksi, jotta nälkä menee), salaattiin 10 g rypsi- tai oliiviöljyä
Välipala: hedelmiä 400 g
Päivällinen: 200 g pääruokaa ja 300 g salaattia
Iltapala: Ehrmannin maitorahka (nam) ja hedelmä 200 g
Kiloklubin mukaan tässä on rasvaa, hiilihydraatteja ja proteiineja sopivassa suhteessa ja tarpeeksi kuituja (25 g) ja vihanneksia.
Tätä aion kokeilla joululomalla soveltaen. Rosolli (ilman perunaa) kuuluu salaattiosioon, pääruokana lipeäkalaa ja kalkkunaa. Maitorahka taitaa vaihtua mätiruisleipään. Täytyy vielä pohtia joulua, ja sitä kuinka se sujuu. Joulu tietysti on erityistapaus, mutta olen jo pipareita ja suklaata syönyt jo niin paljon, että pärjännen ilmankin niitä.
Aamiainen: kaurapuuro ja 50 g rasvatonta raejuustoa
Lounas: 200 g pääruokaa (kastiketta yms, ei perunaa yms.) ja 300 g salaattia (tai tarpeeksi, jotta nälkä menee), salaattiin 10 g rypsi- tai oliiviöljyä
Välipala: hedelmiä 400 g
Päivällinen: 200 g pääruokaa ja 300 g salaattia
Iltapala: Ehrmannin maitorahka (nam) ja hedelmä 200 g
Kiloklubin mukaan tässä on rasvaa, hiilihydraatteja ja proteiineja sopivassa suhteessa ja tarpeeksi kuituja (25 g) ja vihanneksia.
Tätä aion kokeilla joululomalla soveltaen. Rosolli (ilman perunaa) kuuluu salaattiosioon, pääruokana lipeäkalaa ja kalkkunaa. Maitorahka taitaa vaihtua mätiruisleipään. Täytyy vielä pohtia joulua, ja sitä kuinka se sujuu. Joulu tietysti on erityistapaus, mutta olen jo pipareita ja suklaata syönyt jo niin paljon, että pärjännen ilmankin niitä.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Huomenna?
Millä lihaksilla? Mä olen jotenkin ihan hukassa. Mahaan sattuu ja väsyttää. Miten ihmeessä jaksan laihduttaa huomenna? Syö hyvin, juo paljon vettä urheile. Pystynkö siihen? Ehkä. Päätä särkee. Masentaa. Mitä minä oikein haluan? Olla laiha, ja nätti ja sellanen, etten ajattele ruokaa koko ajan. Etten ajattele, että tervitsen jotain kivaa illaksi, ja se kiva olisi ruoka. Mä en halua mitään ruokaa enää ikinä. Mahaan sattuu. Jalat on jotenkin kipeet. Mistä on kyse? Haluaisin tietysti aloittaa täysillä, kaksi tuntia liikuntaa saman tien, samaa settiä sitten pari päivää, viikkoa, kuukautta, vuotta, haluan olla laiha. Mä en jaksa. Väsyttää kaikki. Masentaa. Liikaa tekemistä, pitää keskittyä olennaiseen. Ensin kouluhommat. Miksen pysty tekemään tätä niin kuin normaalit ihmiset? Ehkä mun vaan pitäisi mennä nukkumaan. Väsyttää, mutta on kuuma. Kaikki on vaan jotenkin tosi epäselvää. Miten en saa päätettyä mitään pitkäaikaista? Miten en onnistu suunnittelemaan tätä? Mistä saan sen päättäväisyyden, jolla tätä lähdetään ajamaan? Ehkä vain rupean tekemään tätä. 1433 kilokaloria. Sillä pitäisi mennä huomenna, jos ei liikuntaa. Ehkä mietin tätä aamulla. Miksen pysty pääsemään rytmiin? Miten en ole suunnitellut tätä paremmin? Miten en tiedä, mitä aion tehdä huomenna? Miten kontrollifriikki ihminen voi olla? Kuinka laihdun? Kuinka nopeasti laihdun? Kuinka pidän kilot poissa? Terveellisillä elämäntavoilla. Mun pitää siivota, mun pitää tehdä koulujuttuja, mun pitää tehdä lisää koulujuttuja. Mun pitää urheilla ja syödä oikein ja vaikka mitä. Nyt mun pitää kyllä mennä nukkumaan. En jaksa edes pestä hampaita. Varmaan vaan sammahdan. En tiedä mihin aikaan laittaisin kellon soimaan. Kymmeneltä? Vai yhdeksältä? Milloin on valoisaa, olisi kiva herätä kun on valoisaa! Ei nyt oikein suju ajattelu eikä mikään. Nuku. Kello soimaan kymmeneltä?
maanantai 13. joulukuuta 2010
Itku taas oli lähellä, ja on varmaan vieläkin. Vetelin tuossa pullaa 400 grammaa. Ei näin. Mikähän minussa nyt on vialla, kun näin kauheasti ahmin. Tänään olen jopa syyönyt ihan hyvin. Jotenkin en ole yhtään kontrollissa elämästäni. Yritän päästä ohjaksiin keskiviikkona. Opettelemaan uusia elämäntapoja. Opettelemaan kärsivällisyyttä. Opettelemaan myös sitä, että tässä on kuitenkin kyse ihan selkeistä fysiologisista jutuista, ravinnosta, vaikka psykologiallakin on tietysti oma osansa.
Fysiologialla on osansa siinä, että makea maistuu hyvältä suussa, ja psykologialla kanssa kai. Luulen, että kun se on hyvää suussa, se on kaikessa hyvää, ja ratkaisee kaikki ongelmat, Ei taida ei toimia näin...
Mikähän siinä suklaassa ja karkissa ja kaikessa vetää? Vaikka tiedän, ettei se ole terveellistä, mutta aina keksii tekosyitä herkkujen syömiselle. Nyt on tällainen tilanne, ja nyt tällainen. Ja sitten niitä tilanteita on joka päivä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa elämäntapojaan, se auttaa aina. Kunhan niitä oikeasti parantaa, eikä vedä liian pienillä kalorimäärillä, ei sekään ole terveellistä.
Ketuttaa oma saamattomuus. Olen kuitenkin aikuinen ihminen, miten minun elämäni on tällaista sekamelskaa? Miten en tiedä, kuinka paljon on sopiva määrä ruokaa? Ihan kuin olisin jotenkin tyhmä. Miten en toimi niin kuin tiedän olevan itselleni parasta? Ehkä osittain siksi, että päämotivaation lähde on minulla se ulkonäkö. Kun ulkönäkö ei tunnu muuttuvan, kaikki muukin tuntuu epäolennaiselta. Kohta tulee joululoma, silloin otan aikaa näiden juttujen pohtimiseen ja toteuttamiseen. Sopivat annoskoot, niin ettei ole nälkä, muttei mahakaan pauku.
Tuntuu, että kirjoitan nyt samat jutut tänne joka päivä useampaan kertaan. Toivottavasti toistelu auttaa.
Fysiologialla on osansa siinä, että makea maistuu hyvältä suussa, ja psykologialla kanssa kai. Luulen, että kun se on hyvää suussa, se on kaikessa hyvää, ja ratkaisee kaikki ongelmat, Ei taida ei toimia näin...
Mikähän siinä suklaassa ja karkissa ja kaikessa vetää? Vaikka tiedän, ettei se ole terveellistä, mutta aina keksii tekosyitä herkkujen syömiselle. Nyt on tällainen tilanne, ja nyt tällainen. Ja sitten niitä tilanteita on joka päivä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa elämäntapojaan, se auttaa aina. Kunhan niitä oikeasti parantaa, eikä vedä liian pienillä kalorimäärillä, ei sekään ole terveellistä.
Ketuttaa oma saamattomuus. Olen kuitenkin aikuinen ihminen, miten minun elämäni on tällaista sekamelskaa? Miten en tiedä, kuinka paljon on sopiva määrä ruokaa? Ihan kuin olisin jotenkin tyhmä. Miten en toimi niin kuin tiedän olevan itselleni parasta? Ehkä osittain siksi, että päämotivaation lähde on minulla se ulkonäkö. Kun ulkönäkö ei tunnu muuttuvan, kaikki muukin tuntuu epäolennaiselta. Kohta tulee joululoma, silloin otan aikaa näiden juttujen pohtimiseen ja toteuttamiseen. Sopivat annoskoot, niin ettei ole nälkä, muttei mahakaan pauku.
Tuntuu, että kirjoitan nyt samat jutut tänne joka päivä useampaan kertaan. Toivottavasti toistelu auttaa.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Elämänohjeita
Näillä ohjeilla:
1. Syö oikein
2. Urheile
3. Juo vettä
4. Tee hommat
Haluan olla
1. terve
2. hoikka
3. urheilullinen
4. oikein-syövä
5. elämäniloinen
Nyt menen 1600 kaloria päivässä -suunnitelmalla. Ainakin huomisen. Päivä kerrallaan.
1. Syö oikein
2. Urheile
3. Juo vettä
4. Tee hommat
Haluan olla
1. terve
2. hoikka
3. urheilullinen
4. oikein-syövä
5. elämäniloinen
Nyt menen 1600 kaloria päivässä -suunnitelmalla. Ainakin huomisen. Päivä kerrallaan.
Ongelmista
Niin, kai kaikilla ihmisillä aina jotain ongelmia on. Ne eivät vaan näy päällepäin, tai sitten niihin ei pysty samaistumaan. Ne eivät tunnu oikeilta ongelmilta, kun ne eivät ole omia. Minunkin ongelma on toisaalta aika itse aiheutettu, mutta toisaalta jotain mitä en osaa tai pysty hoitamaan yksin. Tai ainakin siltä tuntuu. Mutta varmasti pysyn. Huomenna keskityn vielä kouluhommiin, ja sitten rentoudun yhden päivän. Nukun pitkään. Mietin asioita. Yritän miettiä, millainen ihminen haluan olla, mitä haluan elämälläni tehdä. Keskittyä jotenkin siihen, että olen tavallaan "laiha" jo nyt. Tai siis elän 50-kiloisen tyypin elämäntavoilla, tai ainakin alan opetella niitä. Eli 162-senttiselle 1600 kcal päivässä pitäisi olla ok. Jos pääsisin niihin elämäntapoihin kiinni, niin ehkä paino pysyisikin poissa. Enkä yhtäkkiä hae kaupasta kiloa suklaata ja syöpöttele sitä. En halua olla tällainen. Ehkä huomenna jaksan, tänään varmaan vaan nukun.
Ajatuksia ja pullaa päivän mittaan
Arkeen voisi mahtua hedelmäherkutteluilta, esim. 500 grammaa erilaisia hedelmiä hedelmäsalaatiksi. Kiiviä, persikkaa, banaania, appelsiinia, nam! Tai pakkaseen ängetty vaniljajogurtti, jossa olisi muussattu banaani. Kyllä arkena sellaisen saa syödä. Viikonloppuna suklaata tai pullaa kohtuudella.
Täytyisi muistaa, ettei syöminen ole yhden hetken juttu, vaan se vaikuttaa parin tunninkin päästä ruoansulatuksen kautta. Pitäisi aina jaksaa syödä sen verran hitaasti, että ruoansulatus lähtisi käyntiin, jottei huono olo tule aina kauheana yllätyksenä. Herkuissa etenkin pitäisi syödä hitaasti, ja ottaa lisää vasta vartin tai puolen tunnin päästä. Tai sii, eihän kukaan laihduttaja ota koskaan lisää... :)
Oikeasti silti pitää päättää, ettei syö himon takia vaan nälän. Sitten kun ruokaa on oikeasti syönyt riittävän määrän (lautasmallin mukaisen lautasen), pitää lopettaa syöminen. Ja tehdä jotain muuta. 200 g proteiinia ja rasvaa, siis lihakastikkeen tai muun pääruoan muodossa, salaattia n. 300 grammaa, luulisi jo alkavan riittää.
Toisaalta, ei saa liikaa tunnustella ja fiilistellä, koska joka tapauksessa tulee taas kohta nälkä.
Ei napostelua. Koska aina voi napostella, vaikka olisi vatsa ihan täynnä. Eli ei sitä, ettei ala sattumaan vatsaan.
Mielikuvaharjoittelua. Kun olen hoikka, voin laittaa tietyt mekot päälleni, näyttää tietynlaiselta. Kauniimmaksi en tule, mutta hoikemmaksi. Ja kyllähän se vaikuttaa myös liikuntaan. Liikunnasta tulee kivempaa, kun ei ole hirveitä painoja nosteltavana ympärillä.
Tässä on maha parin tunnin aikana ehtinyt laskea vähän, ja ei ole pahempia mielitekoja tullut. Ei ole tarvinnut rynnätä kauppaan uudestaan hakemaan kaikkea hyvää. Miten se onkin niin, että kun ottaa vähän jotain herkkua, sitten on saatava lisää? Ei nyt mutta aamupäivällä kyllä. Työnsin ruokaa kaksin käsin suuhun. Hm. Mielenkiintoista. Muu sisältö kuin ruoka on parempaa, oli se sitten huonoja teinisarjoja dvd:ltä tai oikeasti kirjoitelman tekeminen.
Hui, nyt alkaa tulla nälkä, katselen vähän ikävöiden tuota eilistä piparilaatikkoa. Eli nyt pitäisi syödä jotain fiksua. Ei odottaa tuntia ja syödä kaikkea hyvää. Ehkä syön puuroa, en millään jaksaisi mennä kauppaan :). Menen vasta illalla.
Söin puuroa. Tuli nälkä/herkkuhimo... Outoa. Kauppaan? Ei vielä. Jaa'a... Tällaista tänään
Täytyisi muistaa, ettei syöminen ole yhden hetken juttu, vaan se vaikuttaa parin tunninkin päästä ruoansulatuksen kautta. Pitäisi aina jaksaa syödä sen verran hitaasti, että ruoansulatus lähtisi käyntiin, jottei huono olo tule aina kauheana yllätyksenä. Herkuissa etenkin pitäisi syödä hitaasti, ja ottaa lisää vasta vartin tai puolen tunnin päästä. Tai sii, eihän kukaan laihduttaja ota koskaan lisää... :)
Oikeasti silti pitää päättää, ettei syö himon takia vaan nälän. Sitten kun ruokaa on oikeasti syönyt riittävän määrän (lautasmallin mukaisen lautasen), pitää lopettaa syöminen. Ja tehdä jotain muuta. 200 g proteiinia ja rasvaa, siis lihakastikkeen tai muun pääruoan muodossa, salaattia n. 300 grammaa, luulisi jo alkavan riittää.
Toisaalta, ei saa liikaa tunnustella ja fiilistellä, koska joka tapauksessa tulee taas kohta nälkä.
Ei napostelua. Koska aina voi napostella, vaikka olisi vatsa ihan täynnä. Eli ei sitä, ettei ala sattumaan vatsaan.
Mielikuvaharjoittelua. Kun olen hoikka, voin laittaa tietyt mekot päälleni, näyttää tietynlaiselta. Kauniimmaksi en tule, mutta hoikemmaksi. Ja kyllähän se vaikuttaa myös liikuntaan. Liikunnasta tulee kivempaa, kun ei ole hirveitä painoja nosteltavana ympärillä.
Tässä on maha parin tunnin aikana ehtinyt laskea vähän, ja ei ole pahempia mielitekoja tullut. Ei ole tarvinnut rynnätä kauppaan uudestaan hakemaan kaikkea hyvää. Miten se onkin niin, että kun ottaa vähän jotain herkkua, sitten on saatava lisää? Ei nyt mutta aamupäivällä kyllä. Työnsin ruokaa kaksin käsin suuhun. Hm. Mielenkiintoista. Muu sisältö kuin ruoka on parempaa, oli se sitten huonoja teinisarjoja dvd:ltä tai oikeasti kirjoitelman tekeminen.
Hui, nyt alkaa tulla nälkä, katselen vähän ikävöiden tuota eilistä piparilaatikkoa. Eli nyt pitäisi syödä jotain fiksua. Ei odottaa tuntia ja syödä kaikkea hyvää. Ehkä syön puuroa, en millään jaksaisi mennä kauppaan :). Menen vasta illalla.
Söin puuroa. Tuli nälkä/herkkuhimo... Outoa. Kauppaan? Ei vielä. Jaa'a... Tällaista tänään
lauantai 11. joulukuuta 2010
Harkitsen tämän klipin takia nyt Keventäjiin liittymistä.
Pysyvyys. Pysyvästi hoikka. Pysyvästi kroppaansa tyytyväinen. Vou, onko se edes mahdollista. On. Elämäntavat. Elämä. Sitä ollaan, mitä tehdään. Mitä rahkeita minulla on laihduttaa? Aikaa on liikuntaan, ehdottomasti.
"Syömisen hallinnan pohja." Onko syömisen rakenne pitävä? Pystynkö pitämään tällaista ruokavaliota yllä hamaan tulevaisuuteen? "Tavallisen syömisen malli." "Ateriarytmi ja lautasmalli omaan rytmiin sovellettuna". Omaan elämään sovitettu. Ei pinnistellä, vaan eletään. Muutos on tietysti vaikea, mutta ei tässä ikuista nälkää olla valitsemassa. Eli ensin elämänmuutokset, ensin syömisen hallinnan pohja kuntoon, ja sitten siitä laihdutetaan, lisäliikunnalla, tai vedetään sitten vähän kuurilla, ja sitten palataan haluttua painoa ylläpitävään syömiseen.
Okei, jos näiden mietteiden jälkeen pääsisi nukkumaan! :)
Pysyvyys. Pysyvästi hoikka. Pysyvästi kroppaansa tyytyväinen. Vou, onko se edes mahdollista. On. Elämäntavat. Elämä. Sitä ollaan, mitä tehdään. Mitä rahkeita minulla on laihduttaa? Aikaa on liikuntaan, ehdottomasti.
"Syömisen hallinnan pohja." Onko syömisen rakenne pitävä? Pystynkö pitämään tällaista ruokavaliota yllä hamaan tulevaisuuteen? "Tavallisen syömisen malli." "Ateriarytmi ja lautasmalli omaan rytmiin sovellettuna". Omaan elämään sovitettu. Ei pinnistellä, vaan eletään. Muutos on tietysti vaikea, mutta ei tässä ikuista nälkää olla valitsemassa. Eli ensin elämänmuutokset, ensin syömisen hallinnan pohja kuntoon, ja sitten siitä laihdutetaan, lisäliikunnalla, tai vedetään sitten vähän kuurilla, ja sitten palataan haluttua painoa ylläpitävään syömiseen.
Okei, jos näiden mietteiden jälkeen pääsisi nukkumaan! :)
Mahan koko
Tai oikeastaan vatsalaukun koko. Siitä löytyi mielenkiintoista informaatiota Laihdutusnetistä. En edes tiennyt tällaisesta sivustosta, enkä tiedä, mitä lähteitä tähänkin artikkeliin on käytetty, mutta ainakin kuulostaa hyvältä :). Tai siis loogiselta. Tai joltakin... Vieläkin maha täynnä (lähinnä koska söin lisää...). Mutta parempi fiilis. Suunnittelu jotenkin auttaa.
Kuinkahan paljon kuitua ihminen tarvitsee? Tohtori.fi antaa suositukseksi 30 g/päivässä. Puuro: 5 g; salaatti 4 g; omenat 8 g; appelsiini 5 g. Okei, tuossa on vasta 22 g. Ehkä sitten sitä ruisleipää, mutta siinä vatsa alkaa vähän ilmailemaan :(. No, toinen vaihtoehto on lisää puuroa, ja luulen, että yksi annos riittää, ei se niin hyvää ole. Mutta ruisleipä. Ehkä vatsa tottuu siihen jos sitä rupeaa syömään säännöllisesti.
Ehkä rupean jotenkin systemaattisesti taas käyttämään kalorilaskuria ja sitten ehkä kirjoitan blogiin joka päivä lyhyesti fiiliksistä. Nytkin kun muistelen syyskuuta ja lokakuuta, ei kaikki nyt niin kovin aurinkoisesti silloin mennyt, olin väsynyt, en jaksanut tehdä niin hirveästi muuta kuin treenata ja miettiä syömistä. Mutta olin kyllä periaatteessa tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Oli hyvä fiilis tekemisestä, suunnittelusta, uudesta itsestä. Kyllä mä vielä pääsen alle 80 sentin vyötäröön. Täytyy targetoida vatsa, selkä ja kyljet treenin pääkohteiksi. Rupean vielä käyttämään selluliittivoidettanikin. Jos se ei tehoa, niin ei mikään... Ehkä en laita kaikkea toivoani siihen voiteeseen, mutta ainakin minusta tuntuisi, että kaikkeni yritän tämän projektin eteen. Kyllä minun täytyy ajatella pitkällä tähtäimellä omaa terveyttäni. En voi syödä joka päivä 200 grammaa suklaata (+ 2 suklaapatukkaa) ja 300 grammaa pipareita (ai niin joo 150 grammaa irtokarkkeja, iso muffinssi ja Brunbergin pusu lisäksi), niin ei vaan tehdä. Saan diabeteksen, musta tulee valtava, en pääse kävelemään, sitten mulla on vieläkin huonommat mahdollisuudet saada joku mies, en pääse jumppaamaan, en pääse ties mitä. Haluan olla paras itseni, niin terve, niin tyytyväinen itseeni kuin vain voin olla. Mutta ruokailu ja liikunta ei saisi olla näin koko elämäni sisältö, muullekin on oltava tilaa. Kivat poliisisarjat, ihmiset, joiden kanssa heittää jotain hämärää läppää, ulkoilu, koulujutut, elämä!
Näiden inspiraation sanojen saattelemana nukkumaan!
Kuinkahan paljon kuitua ihminen tarvitsee? Tohtori.fi antaa suositukseksi 30 g/päivässä. Puuro: 5 g; salaatti 4 g; omenat 8 g; appelsiini 5 g. Okei, tuossa on vasta 22 g. Ehkä sitten sitä ruisleipää, mutta siinä vatsa alkaa vähän ilmailemaan :(. No, toinen vaihtoehto on lisää puuroa, ja luulen, että yksi annos riittää, ei se niin hyvää ole. Mutta ruisleipä. Ehkä vatsa tottuu siihen jos sitä rupeaa syömään säännöllisesti.
Ehkä rupean jotenkin systemaattisesti taas käyttämään kalorilaskuria ja sitten ehkä kirjoitan blogiin joka päivä lyhyesti fiiliksistä. Nytkin kun muistelen syyskuuta ja lokakuuta, ei kaikki nyt niin kovin aurinkoisesti silloin mennyt, olin väsynyt, en jaksanut tehdä niin hirveästi muuta kuin treenata ja miettiä syömistä. Mutta olin kyllä periaatteessa tyytyväinen ja ylpeä itsestäni. Oli hyvä fiilis tekemisestä, suunnittelusta, uudesta itsestä. Kyllä mä vielä pääsen alle 80 sentin vyötäröön. Täytyy targetoida vatsa, selkä ja kyljet treenin pääkohteiksi. Rupean vielä käyttämään selluliittivoidettanikin. Jos se ei tehoa, niin ei mikään... Ehkä en laita kaikkea toivoani siihen voiteeseen, mutta ainakin minusta tuntuisi, että kaikkeni yritän tämän projektin eteen. Kyllä minun täytyy ajatella pitkällä tähtäimellä omaa terveyttäni. En voi syödä joka päivä 200 grammaa suklaata (+ 2 suklaapatukkaa) ja 300 grammaa pipareita (ai niin joo 150 grammaa irtokarkkeja, iso muffinssi ja Brunbergin pusu lisäksi), niin ei vaan tehdä. Saan diabeteksen, musta tulee valtava, en pääse kävelemään, sitten mulla on vieläkin huonommat mahdollisuudet saada joku mies, en pääse jumppaamaan, en pääse ties mitä. Haluan olla paras itseni, niin terve, niin tyytyväinen itseeni kuin vain voin olla. Mutta ruokailu ja liikunta ei saisi olla näin koko elämäni sisältö, muullekin on oltava tilaa. Kivat poliisisarjat, ihmiset, joiden kanssa heittää jotain hämärää läppää, ulkoilu, koulujutut, elämä!
Näiden inspiraation sanojen saattelemana nukkumaan!
Itkuhetki
Voi naisen sukupuolielin. Tämä ei jotenkin ole totta. Miten mä en pysty tähän. Söin ja sitten tuli mieletön makeanhimo, tai se oli oikeastaan jo sitä ennen, vaikka jumpassa olin katellut miten maha pomppii esteettisesti peilissä. Ja sitten lumipalloefekti alkoi ja olen syönyt nyt ihan hillittömästi. Itkettää. Tai siis, itken koko ajan. Onkohan mun elämä nyt tällaista koko loppuelämän ajan? Syön, ja sitten taas jumppaan ja en syö, ja sitten syön, ja sitten. Voi itku. Mistä nyt saisin sen uskon itseeni ja onnistumiseeni. Koska tiedän, että lumipalloefekti se terveelliset elämäntavatkin on. Kunhan pääsisin ihannepainoon (tai ihannevyötärömittaan,) niin varmasti haluaisin ylläpitää sitä.
Sekin vähän harmittaa, ettei perustietoa oikein tunnu saavan mistään. Tai en ainakaan tiedä mistä sitä saisi. Esim. kuinka paljon määrällisesti noin edes suurin-keskimäärin-piirtein 50-kiloisen naisen navan kuuluisi vetää? Siis ihan desilitroissa, grammoissa, mieluiten molemmissa. Sitten ihan se kalorimäärä. Kuinka paljon päivässä? Eri lähteet sanovat ihan eri asioita. Entä liikunta sitten? Millaista liikuntaa pitäisi harrastaa? Kuinka paljon? Entä makeanhimo? Mistä se oikein tulee? Miksi?
Ihan kauhea olo. Miten täällä edes on näin kuuma? Tuleekohan sokeriyliannostuksesta kuuma? Muutenkin kauhee stressifiilis? kaikki menee ihan pyllylleen.En vain ymmärrä miksi. Missäköhän mun Keventäjät-kirjani on? Siinä on jotenkin tosi kivasti ja fiksusti sanottu asiat.
Ja miten koko ajan on jano? Eilenkin join koko ajan, tänäänkin aika reilusti. Ärsyttää kun jumpassa kaikki vaihdot on niin nopeita ettei ehdi juoda. Kuitenkin sanotaan, että tunnin urheilun aikana pitäisi tankata puoli tai koko litra vettä.
Nyt mulle on päähän iskostunut se ajatus, että olisi helpompi olla motivoitunut painonhallintaan, jos paino olisi jo niin alhaalla kuin sen haluaa olevan. Tai siis olisi jotenkin kivempaa, kun tietäisi, että ok, tämä ruokamäärä on ihan ok, ja tällä mä tulen täyteen jne. Ehkä kurkkailen vähän kalorilaskuriin ja pohdiskelen.
Sekin vähän harmittaa, ettei perustietoa oikein tunnu saavan mistään. Tai en ainakaan tiedä mistä sitä saisi. Esim. kuinka paljon määrällisesti noin edes suurin-keskimäärin-piirtein 50-kiloisen naisen navan kuuluisi vetää? Siis ihan desilitroissa, grammoissa, mieluiten molemmissa. Sitten ihan se kalorimäärä. Kuinka paljon päivässä? Eri lähteet sanovat ihan eri asioita. Entä liikunta sitten? Millaista liikuntaa pitäisi harrastaa? Kuinka paljon? Entä makeanhimo? Mistä se oikein tulee? Miksi?
Ihan kauhea olo. Miten täällä edes on näin kuuma? Tuleekohan sokeriyliannostuksesta kuuma? Muutenkin kauhee stressifiilis? kaikki menee ihan pyllylleen.En vain ymmärrä miksi. Missäköhän mun Keventäjät-kirjani on? Siinä on jotenkin tosi kivasti ja fiksusti sanottu asiat.
Ja miten koko ajan on jano? Eilenkin join koko ajan, tänäänkin aika reilusti. Ärsyttää kun jumpassa kaikki vaihdot on niin nopeita ettei ehdi juoda. Kuitenkin sanotaan, että tunnin urheilun aikana pitäisi tankata puoli tai koko litra vettä.
Nyt mulle on päähän iskostunut se ajatus, että olisi helpompi olla motivoitunut painonhallintaan, jos paino olisi jo niin alhaalla kuin sen haluaa olevan. Tai siis olisi jotenkin kivempaa, kun tietäisi, että ok, tämä ruokamäärä on ihan ok, ja tällä mä tulen täyteen jne. Ehkä kurkkailen vähän kalorilaskuriin ja pohdiskelen.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Day two of detox
Okei, tänään taas sokeridetoxin ja urheilullisen elämän toinen päivä. Pääsin ensimmäisen päivän läpi, ja on kropassa parempi olo. Täytyy silti olla tarkkana, että jaksaa tämänkin päivän lipsumatta. Yritän joululomaan asti olla lipsumatta, sitten lähden vanhempien luokse. Vaikka siellä on keittiö täynnä ruokaa, myös tarkat silmät katsomassa, mitä syön ja en syö. Yritän ehkä painonhalliintaa siellä. Tähän asti olen vain laihduttanut, mutta nyt olisi haaste syödä enemmän, muttei liikaa. En vain oikein tiedä, kuinka paljolla tulen toimeen. En toisaalta halua liian tiukkaa kuuria, loppuelämäkseni, mutta joitakin sääntöjä, joita yrittäisin sitten noudattaa suurin piirtein.
Mitäs sellasia nyt olisi, ehkä kymmenen olisi sopiva määrä? Aikalailla samoja.
1. Liikuntaa joka päivä 1-2 h (liikunta on tässä terveellisessä elämässä parasta!)
2. Vettä runsaasti 2-3 litraa päivässä!
3. Proteiineja rasvattomassa tai vähärasvaisessa muodossa, salaattia, täysjyvää, hedelmiä!
4. Kaksi ateriaa ja 2-4 välipalaa päivässä (aamiainen ja iltapala pakollisia).
5. Yksi ateria n. 500 g, välipala 250 g. (Yhteensä 1500-2000 g), eli toisin sanoen pienet ateriakoot
Ääh, en ehdi miettimään enempää. Pitää mennä jumppaan.
Mitäs sellasia nyt olisi, ehkä kymmenen olisi sopiva määrä? Aikalailla samoja.
1. Liikuntaa joka päivä 1-2 h (liikunta on tässä terveellisessä elämässä parasta!)
2. Vettä runsaasti 2-3 litraa päivässä!
3. Proteiineja rasvattomassa tai vähärasvaisessa muodossa, salaattia, täysjyvää, hedelmiä!
4. Kaksi ateriaa ja 2-4 välipalaa päivässä (aamiainen ja iltapala pakollisia).
5. Yksi ateria n. 500 g, välipala 250 g. (Yhteensä 1500-2000 g), eli toisin sanoen pienet ateriakoot
Ääh, en ehdi miettimään enempää. Pitää mennä jumppaan.
Detox
Päätä särkee, maha ilmapallona, mahaa sattuu, tekee mieli silti vaan syödä. Väsyttää. Tarkoituksena syödä illalla maitorahkaa/ykkösviiliä/raejuustoa. Kestääkö? Kestääkö pää, motivaatio? Ensimmäinen päivä on aina vaikein. Ehkä luen jotain laihdutusblogeja, vaikka Raskausarpia, siinä kun laihdutus onnistuu ja tyypillä on niin paljon ihanaa elämänsisältöä. Joo, sitä luen nyt vähän, alusta asti :).
Huom! http://raskausarpia.blogspot.com/2009/09/repsahduksen-valttaminen.html
Huom! http://raskausarpia.blogspot.com/2009/09/repsahduksen-valttaminen.html
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Ajatuksia kropasta, terveydestä ja elämästä
Niin, nyt on taas mennyt muutama päivä täysin päin pyllyä. Ja takaisin rytmiin pitäisi päästä. Rytmin löytämisen vaikeudesta kertonee se, että nyt kello on 4.36 aamulla, ja herätyskello soi vasta neljän tunnin päästä. On nälkä, mahaan sattuu, ilmavaivoja, jano, tekee mieli suklaata. Että näin. Menee niin päin pyllyä, että melkein naurattaa. Jotain elämän ironiaa tai vastaavaa...
Pahinta melkein on juuri päivät niin kuin eilinen, jolloin elämän pääsisällöksi muodostuu ruoka. Syön niin paljon kuin vain voin, ja kun en syö, mietin, mitä söisin seuraavaksi. Vatsa pullottaa, vatsa kiertää, ja minä mietin, mitä lisää sinne voisi ängetä. Joskus olen aika höpsö (nyt yritän olla armollinen itselleni, jotten masentuisi).
Eilen tosiaan oli tällainen päivä ja asiaa samalla vähän pohdin, ja tulin taas siihen tulokseen, että stressi/lohtu/unohtamis-syömisestä on kyse. Koulussa viimeiset tentit ja töiden palautukset, joiden kanssa paniikki. Koulutöiden kanssa on yleensä jotenkin koko omantunnonarvo mukana: Onko työ hyvä? Onko siinä ilmaistu ajattelu hyvää? Olenko ihan tyhmä kun kirjoitan tällaista kuraa? Pitääkö opettaja minua fiksuna vai ihan toopena tämän esseen/tenttivastauksen luettuaan? Yleensä pystyn suhtautumaan huumorilla omiin itsekriittisyys/itsetuntorotkoihinin huumorilla, mutta välillä on olo, että niin: olen tyhmä, mistään ei ole mitään hyötyä, en valmistu koskaan, en tee sitä sun tätä, miksi tekisin yhtään mitään kun siitä ei tule yhtään mitään, ehkä vain syön ja syön ja syön, ja sitten olen hiilihydraattikännissä ja asiat on turrutettu osittain, minä vatsa piukeana ruoasta ja seuraavana päivänä samat jutut pitäisi käydä läpi uudestaan.
Perfektionismini ei auta asiaa yhtään. Joko asiat tehdään juuri niin kuin minä olen suunnitellut, tai asioita ei tehdä lainkaan. Eli kun olen myöhässä ja laihdutussääntöjeni mukaan minun pitäisi harrastaa hyötyliikuntaa aina kun mahdollista, ja sitten kuitenkin menen metrolla kouluun enkä kävellen, niin hyvänen aika kun koko laihdutusprojekti on jo siinä vaiheessa mennyt ihan mönkään! Tekosyyn tahallista etsimistä usein, myönnetään. Ja jotain halua kontrolloida kaikkea mahdollista. Nytkin tämä yövalvominen ei tunnu auttavan asiaa. Pohdin, mitä käyn ostamassa kaupasta, kun se aukeaa parin tunnin päästä.
Tässä huomaa myös, etten ehkä oikein osaa sopeutua uusiin tai erilaisiin tilanteisiin ja olen liian jumittunut suunnitelmaani. En tiedä, saanko suunnitelmani mukaan syödä näin yölllä. En tiedä, pitäisikö minun vielä yrittää nukkua, auttaisiko puuron syöminen siihen. Vai pitäisikö minun odottaa, että voisin syödä "aamulla", jolloin aamupalan ja lounaan välinen aika pysyisi samana? Vai tuleeko minulle tässä aamua odotellessa hirveä nälkä, joka muuttuu jossain vaiheessa karkkihimoksi? Tai on jo osittain muuttunut? :)
Ehkä pitää myös kirjoittaa siitä, että herkuttelu on jotenkin todella hirveissä määrissä. Ennen laihduttamista söin paljon herkkuja, mutta ehkä pussin karkkia ja keksipaketin. Nyt määrät on aivan mielettömät. Pussi karkkia, suklaata, keksiä, pullaa, lisää karkkia, patonkia... Lista vain jatkuu. Ajatuksena kai on, että sitten huomenna en enää saa mitään hyvää, ja kyllähän tämä pussi loppuun täytyy syödä. Mitenkähän tästä ajatuksesta pääsisi eroon? Ehkä rennompi herkkuasenne? Tai hedelmiä. Ne on oikeasti hyviä, se vain välillä unohtuu. Niitä ei tee mieli. Mutta pitäisi syödä niitä, terveellisiä.
Lisäksi haluan vielä kirjoittaa ylös muun sisällön tärkeydestä. Siitä, että pitää keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Muihin ihmisiin, opiskeluihin, yhteiskunnallisiin tapahtumiin, ja itselle kivoihin juttuihin. Siis oikeasti kivoihin, hömppääkin saa olla. Suosikkitelkkuohjelmat ja hyvät leffat. Hyvät kirjat. Saunaillat juoruillen. Lautapelit. Liikunta. Hs.fi:n lukeminen. Laihdutus-, muoti- ja lifestyle-blogit. House M.D. Ihmiset. Ihanat vanhemmat. Siivoaminen. Ei siis edes pelkästään kivaa, vaan ennen kaikkea tekemistä, etten vain istu kotona ja mieti, millaista suklaata tekisi mieli, ja silloin siitä suklaasta tulee elämän ainoa sisältö, ja sitten maha paukkuu, ja sitten tulee taas saman tien nälkä ja syödään vähän lisää suklaata, ja on silti nälkä ja tekee mieli pizzaa, liikkumaan ei tee mieli mennä, ja kierre on valmis.
Taidan kuitenkin syödä sitä kaurapuuroa, jos vaikka pystyisin herkkukierteen pysäyttämään tänään. ensimmäinen päivä herkutteluputken jälkeen on aina pahin. Täytyy kyllä kerrata omat tavoitteet ja syyt sille, miksi haluan laihtua ja pysyä hoikkana.
Pahinta melkein on juuri päivät niin kuin eilinen, jolloin elämän pääsisällöksi muodostuu ruoka. Syön niin paljon kuin vain voin, ja kun en syö, mietin, mitä söisin seuraavaksi. Vatsa pullottaa, vatsa kiertää, ja minä mietin, mitä lisää sinne voisi ängetä. Joskus olen aika höpsö (nyt yritän olla armollinen itselleni, jotten masentuisi).
Eilen tosiaan oli tällainen päivä ja asiaa samalla vähän pohdin, ja tulin taas siihen tulokseen, että stressi/lohtu/unohtamis-syömisestä on kyse. Koulussa viimeiset tentit ja töiden palautukset, joiden kanssa paniikki. Koulutöiden kanssa on yleensä jotenkin koko omantunnonarvo mukana: Onko työ hyvä? Onko siinä ilmaistu ajattelu hyvää? Olenko ihan tyhmä kun kirjoitan tällaista kuraa? Pitääkö opettaja minua fiksuna vai ihan toopena tämän esseen/tenttivastauksen luettuaan? Yleensä pystyn suhtautumaan huumorilla omiin itsekriittisyys/itsetuntorotkoihinin huumorilla, mutta välillä on olo, että niin: olen tyhmä, mistään ei ole mitään hyötyä, en valmistu koskaan, en tee sitä sun tätä, miksi tekisin yhtään mitään kun siitä ei tule yhtään mitään, ehkä vain syön ja syön ja syön, ja sitten olen hiilihydraattikännissä ja asiat on turrutettu osittain, minä vatsa piukeana ruoasta ja seuraavana päivänä samat jutut pitäisi käydä läpi uudestaan.
Perfektionismini ei auta asiaa yhtään. Joko asiat tehdään juuri niin kuin minä olen suunnitellut, tai asioita ei tehdä lainkaan. Eli kun olen myöhässä ja laihdutussääntöjeni mukaan minun pitäisi harrastaa hyötyliikuntaa aina kun mahdollista, ja sitten kuitenkin menen metrolla kouluun enkä kävellen, niin hyvänen aika kun koko laihdutusprojekti on jo siinä vaiheessa mennyt ihan mönkään! Tekosyyn tahallista etsimistä usein, myönnetään. Ja jotain halua kontrolloida kaikkea mahdollista. Nytkin tämä yövalvominen ei tunnu auttavan asiaa. Pohdin, mitä käyn ostamassa kaupasta, kun se aukeaa parin tunnin päästä.
Tässä huomaa myös, etten ehkä oikein osaa sopeutua uusiin tai erilaisiin tilanteisiin ja olen liian jumittunut suunnitelmaani. En tiedä, saanko suunnitelmani mukaan syödä näin yölllä. En tiedä, pitäisikö minun vielä yrittää nukkua, auttaisiko puuron syöminen siihen. Vai pitäisikö minun odottaa, että voisin syödä "aamulla", jolloin aamupalan ja lounaan välinen aika pysyisi samana? Vai tuleeko minulle tässä aamua odotellessa hirveä nälkä, joka muuttuu jossain vaiheessa karkkihimoksi? Tai on jo osittain muuttunut? :)
Ehkä pitää myös kirjoittaa siitä, että herkuttelu on jotenkin todella hirveissä määrissä. Ennen laihduttamista söin paljon herkkuja, mutta ehkä pussin karkkia ja keksipaketin. Nyt määrät on aivan mielettömät. Pussi karkkia, suklaata, keksiä, pullaa, lisää karkkia, patonkia... Lista vain jatkuu. Ajatuksena kai on, että sitten huomenna en enää saa mitään hyvää, ja kyllähän tämä pussi loppuun täytyy syödä. Mitenkähän tästä ajatuksesta pääsisi eroon? Ehkä rennompi herkkuasenne? Tai hedelmiä. Ne on oikeasti hyviä, se vain välillä unohtuu. Niitä ei tee mieli. Mutta pitäisi syödä niitä, terveellisiä.
Lisäksi haluan vielä kirjoittaa ylös muun sisällön tärkeydestä. Siitä, että pitää keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Muihin ihmisiin, opiskeluihin, yhteiskunnallisiin tapahtumiin, ja itselle kivoihin juttuihin. Siis oikeasti kivoihin, hömppääkin saa olla. Suosikkitelkkuohjelmat ja hyvät leffat. Hyvät kirjat. Saunaillat juoruillen. Lautapelit. Liikunta. Hs.fi:n lukeminen. Laihdutus-, muoti- ja lifestyle-blogit. House M.D. Ihmiset. Ihanat vanhemmat. Siivoaminen. Ei siis edes pelkästään kivaa, vaan ennen kaikkea tekemistä, etten vain istu kotona ja mieti, millaista suklaata tekisi mieli, ja silloin siitä suklaasta tulee elämän ainoa sisältö, ja sitten maha paukkuu, ja sitten tulee taas saman tien nälkä ja syödään vähän lisää suklaata, ja on silti nälkä ja tekee mieli pizzaa, liikkumaan ei tee mieli mennä, ja kierre on valmis.
Taidan kuitenkin syödä sitä kaurapuuroa, jos vaikka pystyisin herkkukierteen pysäyttämään tänään. ensimmäinen päivä herkutteluputken jälkeen on aina pahin. Täytyy kyllä kerrata omat tavoitteet ja syyt sille, miksi haluan laihtua ja pysyä hoikkana.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
No höh.
Kello on vasta kahdeksan ja olen syönyt vaikka mitä. Manteleita, rusinoita, kaakaota, suklaata, piparia, sokeria, vaniljasokeria, kaikkea mahdollista makeaa. Ja nukkunut tuskin yhtään. Rytmi hukassa, kaikki hukassa. Jumppaankaan ei tänään pääse kuluttamaan energiaa. No höh. Ehkä pitkä kävelylenkki tekisi terää. Sitten käyn jossain keskustan kaupassa ostamassa terveellistä, kunnon ruokaa, ei mitään suklaata. Sitä lounaaksi ja sitten illalla syön myös hyvin. Vai olisiko aamujumppa parempi ratkaisu? Voisin tehdä molemmat, lenkin ja aamujumpan. Lenkillä voisin ottaa vähän rauhallisemmin, pohtia, että mikä siinä makeassa oikein houkuttaa. Se ei tee hyvää, vatsa taas ilmapalloilee. Loppupäivä tiukkana, ja vain terveyttä ja hyvää vointia vatsalle.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Keskellä yötä
Pöh. Heräsin keskellä yötä, kaveri soitti kännipuhelun. En saa enää unta :(.. Join vähän rooibosta ja söin raejuustoa. En tiedä, auttoiko vai ei. Inhottaa ja harmittaa, kun tietää, että aamulla väsyttää. Ja koko huomispäivä väsyttää. Ja huomennahan ei yhtään tekemistä olisi... Täytyy sulkea kännykkä tästä lähtien iltaisin.
Huomisen kaloreihin tulee vielä ykkösviili lisäksi. No, pitäisi pysyä silti kalorit kohtuudessa, mutta silti... Täytyy olla tarkkana huomenna, ettei väsymykseen rupea syömään. Kohta täytyy taas yrittää nukkumista.
Huomisen kaloreihin tulee vielä ykkösviili lisäksi. No, pitäisi pysyä silti kalorit kohtuudessa, mutta silti... Täytyy olla tarkkana huomenna, ettei väsymykseen rupea syömään. Kohta täytyy taas yrittää nukkumista.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Lauantai, satasen lainaan ja syön sen...
Ei sentään, mikäli sen vain voin estää. Lauantai on silti yleensä ollut riskipäivä, päivällä yleensä treenaan kaksi tuntia, ja sen jälkeen himonälkä, ja himo suklaaseen. Mutta tänään ajattelin syödä välipalan, omenan, heti treenin jälkeen, ja siten kestää kotimatkan ja syödä kunnolla kotona. Iltapäivällä välipala, ja sitten illalla taas jotain ruokaa. Mitäs tekisin illalla? Ehkä jotain keittoa, sitä olisi helppo lämmittää huomenna. Mitäs siihen laittaisi? Pakastevihanneksia 200 g (niitä on pakkasessa), 100-150 g kalkkunaleikkelettä, 150 g vettä. Vähän raejuustoa sen kanssa ehkä? Meneeköhän siitä nälkä? Iltapalaksi voisi olla ykkösviiliä ja joku hedelmä? Vähän suklaata tekisi mieli, ehkä suklaamannapuuroa jossain välissä, tai iltapalaksi raejuuston kanssa?
Huomenna ja maanantaina voi olla aika hankalat ruokailupäivät myös. Mutta perusteemalla mennään sunnuntai: aamupuuro, lounas (ehkä salaatti kaupungilla) klo 13.30, välipala, päivällinen n. klo 18, iltapalaksi ykkösviili ja mehukeittoa ja ehkä vähän kokista. Maanantaina saa herätä myöhään, sitten puuroa!
Äh, en jaksa miettiä enempää, ja täytyy lähteä jumppaankin.
Huomenna ja maanantaina voi olla aika hankalat ruokailupäivät myös. Mutta perusteemalla mennään sunnuntai: aamupuuro, lounas (ehkä salaatti kaupungilla) klo 13.30, välipala, päivällinen n. klo 18, iltapalaksi ykkösviili ja mehukeittoa ja ehkä vähän kokista. Maanantaina saa herätä myöhään, sitten puuroa!
Äh, en jaksa miettiä enempää, ja täytyy lähteä jumppaankin.
torstai 2. joulukuuta 2010
Mennyt hyvin, jee!
Monta päivää jo sujunut hyvin! Liikuntaa tullut vähintään 1,5 tuntia päivässä, ei karmeita nälkäkohtauksia vaan olen saanut syötyä aika sopivasti, riittävästi, muttei ole ollut ähkykään olo. Olen välttänyt papuja, jottei ilmavaivoja tulisi, vähän kaalia ja sipulia on mennyt. Samoin light-kokista menee puoli litraa päivässä, mutta se on ihan ok, verrattuna entiseen 1,5 litraan. Parempi oli, parempi mieli.
Piitu Uski sanoi tämän päivän Neljän tähden illallisessa, että ihminen on, mitä syö. Se on hyvä pointti muistaa. En halua olla tutisevaa ja hyllyvää pullahöttöä vaan lihasta ja vahvaa luuta. Oikeasti se, mitä syön tulee osaksi itseäni, joten minun pitää muistaa pitää huolta itsestäni. Haluan olla kiinteä ja vahva, ja kevyt liikuttaa, en halua vatsamakkaroita tielle, kun venyttelen esimerkiksi takareisiä.
Kuinkahan monta kertaa itselle täytyy näitä juttuja toistaa, että pystyy vastustamaan herkkuja? Periaatteessa tiedän, että terveellisesti syöminen pitkällä tähtäimellä ja urheilun jatkuva harrastaminen ovat omaksi parhaakseni, mutta aina välillä tulee sellainen "mitä väliä" -fiilis, ja herkut vaan on houkuttelevampia kuin mikään muu. Mutta niin en halua asian olevan. Haluan olla sosiaalisempi, haluan olla kiinnostuneempi muista ihmisistä. Haluan välittää asioista, tehdä asioita, joista pidän. En halua maailmani pyörivän ruoan ympärillä. Kuitenkin toivon, että pystyn nauttimaan ruoasta, siis perusruoasta, etten ikuisesti joudu taistelemaan herkkuja vastaan. Toivon, että löydän itselleni kevyempiä vaihtoehtoja herkutteluun. Ja olenhan jo löytänytkin: jogurttia pakkaseen jäätelöksi, suklaamannapuuroa ja suklaateetä (uusin löyty, ihanan makuista!) suklaan korvikkeeksi, ruisleipää vaalean leivän sijaan. Kevyesti syöminen pitäisi nähdä seikkailuna, erilaisten uusien juttujen kokeiluna.
No mutta sitten nukkumaan, ettei arkirytmi pääse kauheasti sotkeentumaan.
Piitu Uski sanoi tämän päivän Neljän tähden illallisessa, että ihminen on, mitä syö. Se on hyvä pointti muistaa. En halua olla tutisevaa ja hyllyvää pullahöttöä vaan lihasta ja vahvaa luuta. Oikeasti se, mitä syön tulee osaksi itseäni, joten minun pitää muistaa pitää huolta itsestäni. Haluan olla kiinteä ja vahva, ja kevyt liikuttaa, en halua vatsamakkaroita tielle, kun venyttelen esimerkiksi takareisiä.
Kuinkahan monta kertaa itselle täytyy näitä juttuja toistaa, että pystyy vastustamaan herkkuja? Periaatteessa tiedän, että terveellisesti syöminen pitkällä tähtäimellä ja urheilun jatkuva harrastaminen ovat omaksi parhaakseni, mutta aina välillä tulee sellainen "mitä väliä" -fiilis, ja herkut vaan on houkuttelevampia kuin mikään muu. Mutta niin en halua asian olevan. Haluan olla sosiaalisempi, haluan olla kiinnostuneempi muista ihmisistä. Haluan välittää asioista, tehdä asioita, joista pidän. En halua maailmani pyörivän ruoan ympärillä. Kuitenkin toivon, että pystyn nauttimaan ruoasta, siis perusruoasta, etten ikuisesti joudu taistelemaan herkkuja vastaan. Toivon, että löydän itselleni kevyempiä vaihtoehtoja herkutteluun. Ja olenhan jo löytänytkin: jogurttia pakkaseen jäätelöksi, suklaamannapuuroa ja suklaateetä (uusin löyty, ihanan makuista!) suklaan korvikkeeksi, ruisleipää vaalean leivän sijaan. Kevyesti syöminen pitäisi nähdä seikkailuna, erilaisten uusien juttujen kokeiluna.
No mutta sitten nukkumaan, ettei arkirytmi pääse kauheasti sotkeentumaan.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Muistettavaa
Jotenkin tajusin taas kerran, että todellakaan en ole laihdutusasiassa yksin, kun Kiloklubilta tuli joku tiedotusviesti sähköpostiin. Ja sieltä tuli kiinnostavaa informaatiota välipaloista ja painonhallinnan kulmakivistä. Ja ihan miljoona kertaa kuultua perusfaktaa se oli. Ja ilmeisesti en vieläkään ole sisäistänyt niitä kunnolla, kun kuvittelen laihduttavani jättämällä aterioita, etenkin aamiaista, väliin. Ja nyt taas huomasin, kuinka auttaa, kun lukee asiantuntijoiden tekstejä terveellisistä elämäntavoista. Ja muistaa, että kyse on omasta elämästä ja elämäntavasta pitkällä tähtäimellä, ei pelkästään ulkonäöstä.
Silti tietysti haluan laihtua lähinnä ulkonäkösyistä. Mahaa vaan on liikaa. Mutta eihän liikamaha ole terveellistäkään.
Kuitenkin nyt haluaisin muistuttaa itselleni, jos tätä luen taas jossain vaiheessa, että hyvä ihminen, lue onnistujien kertomuksia, lue ravintoasiantuntijoiden mielipiteitä ja tutkimustuloksia, näe itsesi siinä H&M:n S-koon topissa (sielun tai konkreettisin silmin :)), mieti ja pohdi, miksi et haluaisi hoikistua, ja miksi välillä tuntuu kuin se ei onnistuisi. Lisäksi, muista, ettet ole yksin, muista, että on pakko syödä. Muista, että sokeri heittää verensokerisi kupperskeikkaa ja sitä seuraa väsymystä, lisää sokerinhimoa, apaattisuutta, sokeripakkomiellettä. Se on viciouc cycle, mitä enemmän syöt sokerita, sitä väsyneemmäksi olosi tulee, vaikka se hetkellisesti piristäisikin. Väsyneessä hiilariähkyssä ei jaksa treenata, joten sitten voikin vaikka syödä lisää (ei voi!!!), ja sitten ei jaksakaan enää treenata seuraavana päivänäkään...
Mutta onhan hyvät elämän tavatkin toisiian lumipallon tavoin lisääviä: Terveellinen ruokavalio > jaksaa paremmin > menee jumppaan > endorfiinia ja hyvä fiilis > fiilis siitä että jaksaa ja hyvä kunto on tärkeä asia > ei viitsi syödä epäterveellisesti kun tietää, että oikea ruokavalio tukee jaksamista liikkua, eikä viitsi kaikkia kuluttamia kaloreitaan tuhlata turhiin pulliin (joita ei voi ikinä saada tarpeeksi, syöminen lisää syömistä, himon tyydyttäminen lisää himoa!) ja mieluummin treenaa taas seuraavana päivänä > lisää hyvää oloa > jne. jne. jne.
Ehkä sekavasti tuli asia nyt ilmaistua, mutta kuitenkin. Muista tämä pikkujouluissa, kun kuitenkin otan sen piparin, ja sitten alkaa harmittamaan, ja sitten otan monta piparia. Ei! Tilanteen mukaan, keskity hyvään meininkiin, ihmiseen, hauskanpitoon (, ehkä myös juomiseen, no ei liikaa sitäkään :)), ei syömiseen!
Silti tietysti haluan laihtua lähinnä ulkonäkösyistä. Mahaa vaan on liikaa. Mutta eihän liikamaha ole terveellistäkään.
Kuitenkin nyt haluaisin muistuttaa itselleni, jos tätä luen taas jossain vaiheessa, että hyvä ihminen, lue onnistujien kertomuksia, lue ravintoasiantuntijoiden mielipiteitä ja tutkimustuloksia, näe itsesi siinä H&M:n S-koon topissa (sielun tai konkreettisin silmin :)), mieti ja pohdi, miksi et haluaisi hoikistua, ja miksi välillä tuntuu kuin se ei onnistuisi. Lisäksi, muista, ettet ole yksin, muista, että on pakko syödä. Muista, että sokeri heittää verensokerisi kupperskeikkaa ja sitä seuraa väsymystä, lisää sokerinhimoa, apaattisuutta, sokeripakkomiellettä. Se on viciouc cycle, mitä enemmän syöt sokerita, sitä väsyneemmäksi olosi tulee, vaikka se hetkellisesti piristäisikin. Väsyneessä hiilariähkyssä ei jaksa treenata, joten sitten voikin vaikka syödä lisää (ei voi!!!), ja sitten ei jaksakaan enää treenata seuraavana päivänäkään...
Mutta onhan hyvät elämän tavatkin toisiian lumipallon tavoin lisääviä: Terveellinen ruokavalio > jaksaa paremmin > menee jumppaan > endorfiinia ja hyvä fiilis > fiilis siitä että jaksaa ja hyvä kunto on tärkeä asia > ei viitsi syödä epäterveellisesti kun tietää, että oikea ruokavalio tukee jaksamista liikkua, eikä viitsi kaikkia kuluttamia kaloreitaan tuhlata turhiin pulliin (joita ei voi ikinä saada tarpeeksi, syöminen lisää syömistä, himon tyydyttäminen lisää himoa!) ja mieluummin treenaa taas seuraavana päivänä > lisää hyvää oloa > jne. jne. jne.
Ehkä sekavasti tuli asia nyt ilmaistua, mutta kuitenkin. Muista tämä pikkujouluissa, kun kuitenkin otan sen piparin, ja sitten alkaa harmittamaan, ja sitten otan monta piparia. Ei! Tilanteen mukaan, keskity hyvään meininkiin, ihmiseen, hauskanpitoon (, ehkä myös juomiseen, no ei liikaa sitäkään :)), ei syömiseen!
torstai 25. marraskuuta 2010
Päivä kerrallaan
Tänään mennyt oikein hyvin, iltapäivällä vähän väsähdin, mutta ei johtunut ruoan määrästä vaan lähinnä unen määrästä. Huomenna pikkujoulut, ne vähän arveluttavat. Ajattelin, että jos treenaan kunnolla ja paljon (jee, tekosyy treenata, yritän taas addiktoitua siihen, ja tuntuu onnistuvan), niin voin vähän bilettää (4 light siideriä eli n. 500 kcal, ja glögiä, ruokia terveellisesti). Bodypumppia olisi tarkoitus harrastaa huomenna, ja vähän omaa keskivartalotreeniä. Nyt nukuttaa.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Kun pistin blogin pystyyn aika hetken mielijohteesta, jutun oli tarkoitus auttaa. Ei auta oikein. Unohdan aina, että minulla edes on blogi. Eli blogia ei lue kukaan, en edes minä. Toisaalta alussa tässä vasta ollaan, mutta.tuskin tätä kukaan rupeaa lukemaan. Ei ainakaan, ellen rupea tätä tosissani kirjoittamaan :).
No, ei blogi ole olennaista, vaan laihtuminen ja oikeassa painossa pysyminen. Tai ehkä vielä enemmän se, että vyötärönympärys pienenisi ja pysyisi samana. Että saisin jonkunlaisen rutiinin painonhallintaan, etten aina olisi innoissani mahdollisuudesta luisua herkutteluun. Että ruoka (ja herkut) ei olisi elämän tärkein sisältö, vaan innostuisin muista ihmisistä, ajankohtaisista asioista ja elämästä yleensä. Että kroppa löytäisi muodon, jossa se pysyisi, että löytäisin elämäntavan, jolla voin ylläpitää sitä muotoa, ilman herkutteluhimoja, ilman hirveitä mahakipuja, joita syntyy kun antaudun herkutteluhimolle.
Nyt minulla on uusi suunnitelma: enemmän välipaloja, saman verran kaloreita kuin kuukausi sitten, kun laihdutus sujui. Eli 6 "ateriaa" ja 1200 kaloria "normi"päivässä. Herkuttelupäivä kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin, jolloin 1400 kaloria päivässä. Torstaisin ja perjantaisin sitten vähän kevyemmin, eli 1100 kaloria päivässä. Annoskokona korkeintaan 500 g/ateria. En halua ruoasta tai ilmasta pullistelevaa mahaa osaksi elämääni. Haluan pystyä pitämään kireähköä paitaa (en tykkää makkarankuori-paidoista) koko päivän, en vaan silloin kun en ole syönyt pariin tuntiin mitään.
Yksi juttu herkutteluhimosta on kirjoitettava, jotta muistaisin sen: Himo ei mene pois antamalla sille periksi. Vaikka tänään olen syönyt ihan mielettömästi ihan kaikkea mitä on tehnyt mieli, vielä tekee mieli syödä. Voisin itse asiassa listata tähän kaiken, mitä tänään söin niin tiedän, mikä on liikaa (niin kuin muuten en tietäisi): 2 juustosämpylää, mehu, 4 smoothieta, herkkumunkki, korvapuusti, 100 g irtokarkkia, 2 Hesen kanafileetä, paljon majoneesia, majoneesikuppi, 400 g pipareita. Illalla 3 muffinssia, 7 mandariinia. Viimeisen smoothien jälkeen mahaan alkoi sattua niin paljon, etten pysty kunnolla seisomaan tai kävelemään. Sen jälkeen söin vielä 300 g pipareita. Olen ilmeisesti jotenkin tyhmä, kun sattuu ja vaan syön. Toisaalta jotenkin syöminen tuo mielihyvää ja jotenkin turruttaa kivun, hetkeksi, mutta mitään muuta en tänään sitten olekaan tehnyt kuin syönyt tai miettinyt syömistä. Ja maha pullottaa, tuntuu, että se menee halki. Painoa en uskalla katsoa, ehkä mittaan vyötärön ympäryksen. 89 cm navan kohdalla. 19.11. se oli 81 cm. Tavoitteena on alle 80 cm.
Ehkä kirjaan tähän tavoitteet:
1) Vyötärönympärys navan kohdalta alle 80 cm
2) mahtua H&M:n peruspaidoissa kokoon S, muissa vaatteissa vähintään kokoon 38
3) terveet ja säännölliset elämäntavat, joihon sisältyy liikunta
4) ei ilmavaivoja, ei pömpöttävää vatsaa
5) hyvä olo
(6) Paino 50 kg)
Paino on suluissa, koska jos muut toteutuu, painolla ei ole väliä. Tai siis se todennäköisesti toteutuu myös, jos muut, tärkeämmät, toteutuvat.
Ja miten näihin tavoitteisiin sitten olisi tarkoitus päästä, ja siitä kirjoittelinkin jo, mutta nyt listana:
1) 6 ateriaa päivässä, n. 1200 kcal/päivä
ateriat:
aamupuuroa 200 g, 130 kcal
lounas (ja päivällinen) 200 g lihaa/kalaa/yms ja 200 g salaattia/vihanneksia, 350 kcal
hedelmä 200 g, 100 kcal
välipala korkeintaan 400 g, 170 kcal
iltapala ykkösviili 200 g, 80 kcal
Yhteensä. 1600-1800 g, 1180 kcal
Light-kokista korkeintaan 500 g/päivä, teetä/rooibosta 500 g/päivä
2) Liikunta: 1-2 h/päivä
3) Hyvät yöunet, väh. 8 h
Tähän jää tältä kertaa tavoitteiden ja menetelmien pohdinta, ja yritän nyt toteuttaa tuon viimeisen menetelmän.
No, ei blogi ole olennaista, vaan laihtuminen ja oikeassa painossa pysyminen. Tai ehkä vielä enemmän se, että vyötärönympärys pienenisi ja pysyisi samana. Että saisin jonkunlaisen rutiinin painonhallintaan, etten aina olisi innoissani mahdollisuudesta luisua herkutteluun. Että ruoka (ja herkut) ei olisi elämän tärkein sisältö, vaan innostuisin muista ihmisistä, ajankohtaisista asioista ja elämästä yleensä. Että kroppa löytäisi muodon, jossa se pysyisi, että löytäisin elämäntavan, jolla voin ylläpitää sitä muotoa, ilman herkutteluhimoja, ilman hirveitä mahakipuja, joita syntyy kun antaudun herkutteluhimolle.
Nyt minulla on uusi suunnitelma: enemmän välipaloja, saman verran kaloreita kuin kuukausi sitten, kun laihdutus sujui. Eli 6 "ateriaa" ja 1200 kaloria "normi"päivässä. Herkuttelupäivä kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin, jolloin 1400 kaloria päivässä. Torstaisin ja perjantaisin sitten vähän kevyemmin, eli 1100 kaloria päivässä. Annoskokona korkeintaan 500 g/ateria. En halua ruoasta tai ilmasta pullistelevaa mahaa osaksi elämääni. Haluan pystyä pitämään kireähköä paitaa (en tykkää makkarankuori-paidoista) koko päivän, en vaan silloin kun en ole syönyt pariin tuntiin mitään.
Yksi juttu herkutteluhimosta on kirjoitettava, jotta muistaisin sen: Himo ei mene pois antamalla sille periksi. Vaikka tänään olen syönyt ihan mielettömästi ihan kaikkea mitä on tehnyt mieli, vielä tekee mieli syödä. Voisin itse asiassa listata tähän kaiken, mitä tänään söin niin tiedän, mikä on liikaa (niin kuin muuten en tietäisi): 2 juustosämpylää, mehu, 4 smoothieta, herkkumunkki, korvapuusti, 100 g irtokarkkia, 2 Hesen kanafileetä, paljon majoneesia, majoneesikuppi, 400 g pipareita. Illalla 3 muffinssia, 7 mandariinia. Viimeisen smoothien jälkeen mahaan alkoi sattua niin paljon, etten pysty kunnolla seisomaan tai kävelemään. Sen jälkeen söin vielä 300 g pipareita. Olen ilmeisesti jotenkin tyhmä, kun sattuu ja vaan syön. Toisaalta jotenkin syöminen tuo mielihyvää ja jotenkin turruttaa kivun, hetkeksi, mutta mitään muuta en tänään sitten olekaan tehnyt kuin syönyt tai miettinyt syömistä. Ja maha pullottaa, tuntuu, että se menee halki. Painoa en uskalla katsoa, ehkä mittaan vyötärön ympäryksen. 89 cm navan kohdalla. 19.11. se oli 81 cm. Tavoitteena on alle 80 cm.
Ehkä kirjaan tähän tavoitteet:
1) Vyötärönympärys navan kohdalta alle 80 cm
2) mahtua H&M:n peruspaidoissa kokoon S, muissa vaatteissa vähintään kokoon 38
3) terveet ja säännölliset elämäntavat, joihon sisältyy liikunta
4) ei ilmavaivoja, ei pömpöttävää vatsaa
5) hyvä olo
(6) Paino 50 kg)
Paino on suluissa, koska jos muut toteutuu, painolla ei ole väliä. Tai siis se todennäköisesti toteutuu myös, jos muut, tärkeämmät, toteutuvat.
Ja miten näihin tavoitteisiin sitten olisi tarkoitus päästä, ja siitä kirjoittelinkin jo, mutta nyt listana:
1) 6 ateriaa päivässä, n. 1200 kcal/päivä
ateriat:
aamupuuroa 200 g, 130 kcal
lounas (ja päivällinen) 200 g lihaa/kalaa/yms ja 200 g salaattia/vihanneksia, 350 kcal
hedelmä 200 g, 100 kcal
välipala korkeintaan 400 g, 170 kcal
iltapala ykkösviili 200 g, 80 kcal
Yhteensä. 1600-1800 g, 1180 kcal
Light-kokista korkeintaan 500 g/päivä, teetä/rooibosta 500 g/päivä
2) Liikunta: 1-2 h/päivä
3) Hyvät yöunet, väh. 8 h
Tähän jää tältä kertaa tavoitteiden ja menetelmien pohdinta, ja yritän nyt toteuttaa tuon viimeisen menetelmän.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Porukoilla houkutusten äärellä
Kaapit täynnä ruokaa, erilainen ruokarytmi kuin normaalisti, ei oikein mitään erityistä tekemistä eli aikaa ajatella sitä kaikkea ruokaa kaapissa. Kermajuustoa, suolapähkinöitä, suklaakastiketta... kaikkea terveellistäkin on, mutta se, että sitä tulee syötyä paljon paljon enemmän kuin arkena kotona.
En oikein tiedä, mikä siinä houkuttaa, miksi tunuu siltä, että pitäisi syödä. Ja syödä nimen omaan paljon, kaikkea. Vaikka tiedän, ettei olo siitä parane, mielihalu säilyy, vaikka vatsa olisi täynnä herkkuja. Ruokahalu kasvaa syödessä. Onkohan mulla jotain puutetta jostain ravintoaineesta, kun vatsa täynnäkin tekee mieli lisää makuja suuhun, vaikka mitään ei jaksa ja vatsa pullottaa?
Luulen, että ainakin minulla on vähän nestevajausta. Vettä pitäisi jaksaa ja viitsiä juoda koko ajan. Välillä sitä ei tee mieli, nyt voisi juodakin. Niin, eikös se ole laihduttajan perusvirhe, se, että luulee, että on nälkä, vaikka onkin jano. Ehkä pitäisi ottaa tavaksi juoda iso lasi vettä ennen syömistä. Toisaalta sanotaan, ettei saisi juoda paljoa ruokailun yhteydessä.
Kirjoittelu ainakin tuntuu auttavan, ja lasillinen vettäkään ei tunnu haittaavan :).
En oikein tiedä, mikä siinä houkuttaa, miksi tunuu siltä, että pitäisi syödä. Ja syödä nimen omaan paljon, kaikkea. Vaikka tiedän, ettei olo siitä parane, mielihalu säilyy, vaikka vatsa olisi täynnä herkkuja. Ruokahalu kasvaa syödessä. Onkohan mulla jotain puutetta jostain ravintoaineesta, kun vatsa täynnäkin tekee mieli lisää makuja suuhun, vaikka mitään ei jaksa ja vatsa pullottaa?
Luulen, että ainakin minulla on vähän nestevajausta. Vettä pitäisi jaksaa ja viitsiä juoda koko ajan. Välillä sitä ei tee mieli, nyt voisi juodakin. Niin, eikös se ole laihduttajan perusvirhe, se, että luulee, että on nälkä, vaikka onkin jano. Ehkä pitäisi ottaa tavaksi juoda iso lasi vettä ennen syömistä. Toisaalta sanotaan, ettei saisi juoda paljoa ruokailun yhteydessä.
Kirjoittelu ainakin tuntuu auttavan, ja lasillinen vettäkään ei tunnu haittaavan :).
maanantai 8. marraskuuta 2010
Ilmapallo aika paksusta muovista...
Maha on ollut eilisen (tai siis viime viikon) herkuttelun jälkeen shokkitilassa. Ilmavaivoja, röyhtäilyttänyt, pientä kipua, vatsanpuruja. Voiton puolella tässä silti alkaa olla tämän päivän suhteen, kohta nukahtaa, niin ei enää ehdi eikä jaksa syödä enää mitään. Ykkösviilin kanelilla ja tomaatin vedän kyllä vielä, jotten aamulla kuole nälkään. Säännöllinen ruokarytmi on kai perusohje makeanhimon torjumiseen, ja sillä yritän. Nyt nukahdan.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Uusi alku, taas, huomenna....
Maha pullottaa, paha olo, suussa maistuu ihana makea! Pelottaa vähän, että kohta makea tulee takaisin ylos, eikä sitten enää maistu hyvältä. Ei nytkään silti hyvältä tunnu, iho varmaan repeää mahan ympäriltä, se on niin pullistunut. Tuntuuko hyvältä? Ei! Haluan tuntea oloni kevyeksi, pirteäksi, hyväksi. Haluan näyttääkin hyvältä. Muuten tikkujalat ja kädet, yläsellkä ja rinta lähes luiseva, pyllyä ja reisiä on, ja kuuluukin olla, mutta sitten tuo pallomaha, kunnon vararengas. Esteettistä? Ei! Haluan vyötärön!
Toivottavasti nämä tuntemukset tulevat mieleen yhtä elävinä, kun herkkuhimo iskee seuraavan kerran. Tai pääsen lukemaan tästä blogista ällöähkyfiiliksistäni seuraavassa (ehkä huomisessa herkkuhimossani). Tulevaisuuden minulle korostan: Itselle ei saa tehdä pahaa. Tämä on todella pahaa. Sattuu, fyysisesti, henkisesti. Joten minun pitää olla fyysisesti ja henkisesti vahva ja pitää huolta itsestäni. Kyllä minäkin olen hyvän olon arvoinen.
Siltä varalta, että joku muukin kuin minä eksyy tätä lukemaan: olen siis makealle perso binge-eateri, joka välillä hurahtaa laihdutukseen. Nyt yritän hurahtaa hyvään oloon, hyvään kroppaan ja hyvään omaantuntoon loppuelämäkseni. Ehkä blogi auttaa? Toivottavasti :).
Toivottavasti nämä tuntemukset tulevat mieleen yhtä elävinä, kun herkkuhimo iskee seuraavan kerran. Tai pääsen lukemaan tästä blogista ällöähkyfiiliksistäni seuraavassa (ehkä huomisessa herkkuhimossani). Tulevaisuuden minulle korostan: Itselle ei saa tehdä pahaa. Tämä on todella pahaa. Sattuu, fyysisesti, henkisesti. Joten minun pitää olla fyysisesti ja henkisesti vahva ja pitää huolta itsestäni. Kyllä minäkin olen hyvän olon arvoinen.
Siltä varalta, että joku muukin kuin minä eksyy tätä lukemaan: olen siis makealle perso binge-eateri, joka välillä hurahtaa laihdutukseen. Nyt yritän hurahtaa hyvään oloon, hyvään kroppaan ja hyvään omaantuntoon loppuelämäkseni. Ehkä blogi auttaa? Toivottavasti :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)