25:n blogissa oli kivasti eilen motivaation palaamisesta:
"Ihan hullua, miten pari juoksulenkkiä ovat palauttaneet uskoni ja motivaationi laihtumiseen. Ero jokusen päivän takaiseen mielialaani on käsittämätön. Eilen jopa innostuin selailemaan Elloksen alea ja nyt tein sen, mistä olen haaveillut jo pitkään eli tilasin bikinit!"
Jotenkin aina ajattelen, että mikään ei muutu. Eli kun minulla ei ole motivaatiota, ajattelen, etten sitä mistään voi saadakaan. Nyt motivaation esteenä on vatsakumpu ja hervottomat jenkkakahvat. Minun vain pitäisi jättää ne huomiotta, ja urheilla ja syödä terveellisesti. Kyllä ne siitä katoaisivat ja sitten ne eivät estäisi motivaatiota. Nyt kun en ole Helsingissä, en pääse normisalille jumppiin, vaan joudun porukoiden luota kävelemään pari kolme kilometriä salille. Ja (ehkä on tekosyy, mutta tehokas sellainen) -15 asteen pakkanen ei innosta siihen. Lisäksi jouluherkut (suklaa) kaupoissa ei ole omiaan estämään terveellistä ruokavaliota. No, nyt olen terveellisen kotiruoan luvatussa maassa, porukoiden luona, jotka ovat ihanan kannustavia laihdutuksen suhteen (joskus vähän liiankin :)). Eli otan rennosti, suklaan ylisyöntiin ei ole enää edes mahdollisuuksia, ellen itse sitä osta ja syö salaa. Enpä taida, ei niin pakottavaa herkkuhimoa enää ole kahden viikon mättämisen jälkeen. Otan uuteen vuoteen asti rauhallisesti, liityn ehkä keventäjiin (jos saan itselleni puhuttua jäsenyyden joululahjaksi :)), ja menen mukaan gofatgo-juttuun, mutta jota aion noudattaa vain apuvälineenä, en laihduttajan Raamattuna. Muutenkin pyrin vähän rennompaan laihdutukseen, maagisesta 1450 kcalin ruokavaliosta olenkin jo tainnut kirjoittaa. Sillä menen ainakin pari viikkoa tammikuussa, ja (hiki)liikuntaa yritän saada 10 h viikossa. Veden juonti tökkii myös, sitä pitäisi juoda enemmän. Eilen mietin, olisiko 4 kg:n pudotus kuukaudessa liikaa. Luulisin pystyväni siihen, kunhan homma lähtee käyntiin. Tammikuulle en kuitenkaan aseta sitä tavoitteeksi, mutta maaliskuun lopussa voisi olla jo kiva olla tavoitteessa 49 kg ja 78 cm vyötäröllä. Sen jälkeen pysyttely siinä painossa (loppuelämän ajan... :)). Ajattelin, että palkintona tavoitteeseen pääsystä olisi kampaajalla käynti: uusi leikkaus, ehkä uusi väri, koko hoito! Ja kun saan pidettyä painoa 3 kuukautta, sitten olisi palkintona bikinit, joista Quantinan lailla olen haaveillut pidemmän aikaa.
Mutta sitä ennen rentoutumista, jouluostoksia, jouluruokaa, Keventäjät-kirjan lukemista, ja suunnittelua, ja sitä rentoutumista :).