Välillä luovutan jotenkin himossani ja annan itselleni luvan syödä, ja sitten syön mielettömästi mielipuolen virne varmasti naamallani, olen jotenkin todella iloinen ja aivan paniikissa ja kiireessä, koska tiedän, että taas kohta masennus iskee syöpöttelyn jälkeen.
Karkkipäivän pidän edelleen, silloinkin herkut kohtuudessa, epäterveellisiä ne ovat kuitenkin. En aio kuitenkaan kituuttaa, mutta en ahmi. Nautin herkuista rauhallisesti, n-a-u-t-i-n. Ehkä alussa pitää mennä johonkin kahvilaan, jotta en yksinkertaisesti kehtaa vetäistä minuutissa jotain leivosta. Jos vetelen herkut liian nopeasti, paha olo siitä vain tulee, eikä herkkuhimo katoa minnekään. Eli nautitaan, keskitytään herkkuun, ja sitten tehdään jotain muuta, vielä kivempaa.
Herkuiksi lasketaan todella epäterveelliset jutut (karkit, pullat, leivokset, sipsit, ranskalaiset perunat, kermat yms.). Esim. maustetut jogurtit (korkeintaan 50 kcal / 100 g) ja banaanin pidän kohtuudella ruokavaliossa.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
Ruokapäiväkirjan pito ja uusi vuosi
Minun pitäisi jotenkin saada laihdutustietoni suurin piirtein samaan paikkaan. Mittaustuloksille on teipattu taulukko kämpän seinään, samoin olen sinne laittanut perusruokavalio-ohjeet. Jossain vaiheessa pidin paperista ruokapäiväkirjaa pikkuvihossa, jota kuljetin taskussa ympäriinsä. Lisäksi minulla on iso vihko, johon merkitsen treeniaikatauluja ja teen kaikennäköisiä laihdutussuunnitelmia. Välillä merkitsen Kalorilaskuriin saamani kalorit. Nyt harkitsen Keventäjiin liittymistä, ja Gofatgo:hun olen jo ilmoittautunut mukaan. Ja onhan tämä blogigin, jota kukaan ei lue :). Ei minunkaan tule täältä oikein inspiraatiota haettua, vaikkakin kaikki tekstit saa kivasti järjestykseen. Toimivimpia systeemejä ovat olleet Kalorilaskuri, mutta se vie välillä ihan liikaa aikaa, ja vihot, joihin saa kirjoitettua fiiliksiä ja ruokailuja ylös. Vihkoja ei vain tule jälkikäteen luettua, kun niistä ei ikinä muista, mitä kaikkea sinne on tullut kirjoiteltua. En ikinä muista, mitä blogiinkaan olen kirjoittanut.
Uuden vuoden lupauksista ainakin vähän kirjoitin kai eilen, ja niitä olen miettinyt edelleen. Liikunta (väh. 7 h viikossa, enemmän jos jaksaa), terveellinen ruokavalio (vatsan toiminta tärkeää), veden juonti (väh. 1,5 l päivässä), alkoholia vähemmän (tipaton tammi- ja helmikuu), ihonhoitoon ja "kauneushyvinvointiin" panostusta, kouluhommat ja muut työt teen ajoissa (aloitan heti kun pystyn), unirytmi kuntoon (en valvo kohtuuttomasti, sillä väsymys lisää sokerinhimoani), keskityn kaikkeen kivaan, vapaa-ajallani teen asioita, joista pidän; siivoan kuitenkin useammin, mutta kuunnellen kivaa musiikkia tmv. Yleistä hyvinvointia, pohdintaa, paineet pois laihdutuksesta, vaikka se onkin ehkä yksi motivaattori hyvinvointiin (se, että kroppa näyttäisi kivalta).
Uuden vuoden lupauksista ainakin vähän kirjoitin kai eilen, ja niitä olen miettinyt edelleen. Liikunta (väh. 7 h viikossa, enemmän jos jaksaa), terveellinen ruokavalio (vatsan toiminta tärkeää), veden juonti (väh. 1,5 l päivässä), alkoholia vähemmän (tipaton tammi- ja helmikuu), ihonhoitoon ja "kauneushyvinvointiin" panostusta, kouluhommat ja muut työt teen ajoissa (aloitan heti kun pystyn), unirytmi kuntoon (en valvo kohtuuttomasti, sillä väsymys lisää sokerinhimoani), keskityn kaikkeen kivaan, vapaa-ajallani teen asioita, joista pidän; siivoan kuitenkin useammin, mutta kuunnellen kivaa musiikkia tmv. Yleistä hyvinvointia, pohdintaa, paineet pois laihdutuksesta, vaikka se onkin ehkä yksi motivaattori hyvinvointiin (se, että kroppa näyttäisi kivalta).
Tavoite 57:n Taina kommentoi:
"Sen voin omasta kokemuksesta vain sanoa, että itsensä halveksemisesta tai inhoamisesta ei ole hyötyä, päinvastoin, ne vetävät mielen vieläkin mustemmaksi. Jonkinlainen itsensä ja tilanteen ja oman voimattomuuden hyväksyminen on itselläni ollut se askel, josta positiivinen muutos on yleensä lähtenyt käyntiin."
Oma voimattomuus on hyvä pointti. Amerikkalaisen kristilliseen tyyliin "anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, jotka voin muuttaa, ja voimaa (vai jotain muuta, en muista :)) hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa". Painoani voin muuttaa vain muuttamalla elämäntapojani, ja niitäkään en voi muuttaa millään nopein kepulikonstein. Se ainakin pitää hyväksyä. Se, mitä teen nyt, joka ikinen hetki, sitä voin muuttaa, mitään muuta en oikein voi hallita. Ja silti, laihdutuskuurini alkaa maanantaina...Toisaalta, jos keskityn asioiden positiivisiin puoliin, olin tänään zumbassa, jaksoin hyvin, eli kunto ei ehkä olekaan niin surkastunut kuin luulin, ja en ole enää mitenkään hirveästi ahminut, vaikka karkkia onkin mennyt pussillinen, ja suklaata reilusti tänään. Olen syönyt normaalia ruokaa, ja karkkeja lukuunottamatta ruokailuajat ovat pitäneet. Ja nyt keskitynkin unirytmin saamiseen kohdalleen, yritän joka päivä herätä seitsemältä, se on tämän viikon elämäntapamuutos.
Uuden vuoden lupauksia olen miettinyt, liittyvät yllättäen laihduttamiseen, mutta myös elämäntapamuutokseen, asenteiden muutoksiin, ja siihen, että oikeasti teen uusia asioita ja sellaisia asioita, mistä pidän, että nautin elämästä.
Nyt tutustumaan Keventäjien sivuille, jos sieltä saisi uutta intoa.
"Sen voin omasta kokemuksesta vain sanoa, että itsensä halveksemisesta tai inhoamisesta ei ole hyötyä, päinvastoin, ne vetävät mielen vieläkin mustemmaksi. Jonkinlainen itsensä ja tilanteen ja oman voimattomuuden hyväksyminen on itselläni ollut se askel, josta positiivinen muutos on yleensä lähtenyt käyntiin."
Oma voimattomuus on hyvä pointti. Amerikkalaisen kristilliseen tyyliin "anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, jotka voin muuttaa, ja voimaa (vai jotain muuta, en muista :)) hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa". Painoani voin muuttaa vain muuttamalla elämäntapojani, ja niitäkään en voi muuttaa millään nopein kepulikonstein. Se ainakin pitää hyväksyä. Se, mitä teen nyt, joka ikinen hetki, sitä voin muuttaa, mitään muuta en oikein voi hallita. Ja silti, laihdutuskuurini alkaa maanantaina...Toisaalta, jos keskityn asioiden positiivisiin puoliin, olin tänään zumbassa, jaksoin hyvin, eli kunto ei ehkä olekaan niin surkastunut kuin luulin, ja en ole enää mitenkään hirveästi ahminut, vaikka karkkia onkin mennyt pussillinen, ja suklaata reilusti tänään. Olen syönyt normaalia ruokaa, ja karkkeja lukuunottamatta ruokailuajat ovat pitäneet. Ja nyt keskitynkin unirytmin saamiseen kohdalleen, yritän joka päivä herätä seitsemältä, se on tämän viikon elämäntapamuutos.
Uuden vuoden lupauksia olen miettinyt, liittyvät yllättäen laihduttamiseen, mutta myös elämäntapamuutokseen, asenteiden muutoksiin, ja siihen, että oikeasti teen uusia asioita ja sellaisia asioita, mistä pidän, että nautin elämästä.
Nyt tutustumaan Keventäjien sivuille, jos sieltä saisi uutta intoa.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Suunnittelua, edelleen...
Jeps. Välillä ei ole edes suunnittelua. Olen jotenkin huomannut, että syön tylsyyteen. Kun on ollut tylsä päivä, tarvitaan jotain kivaa päivän päätteeksi. Ruoka on jotain kivaa, mitä odottaa. Televisiostakaan ei tule mitään kivaa, niin sitten voi syödä. Ensi viikolla ajattelin kuitenkin aloittaa varovasti tauon jälkeen ja mennä kahteen jumppaan.
Nyt sitä suunnittelua. Ehkä minun pitäisi miettiä motivaation ylläpidon suunnittelua. Pahoin motivaation viejä on (löllyvän vatsan lisäksi) "mitä väliä" -fiilis. Sellanen yleismorkkis, jolloin millään ei ole väliä, ja tuntuu, ettei kenellekään ole mitään väliä millään. "Ketä kiinnostaa, olenko laiha vai lihava?" Minua kiinnostaa. Jotenkin minun pitäisi valaa itseeni enemmän uskoa, jotenkin enemmän positiivisuutta. Enemmän elämäniloa, fiilistä siitä, että kaikki ei välttämättä aina mene penkin alle. Ja jos joskus meneekin, se ei ole elämän loppu. Ehkä olen vähän tosikko, ajattelen asioista vähän liian yksinkertaisesti. Joku asia joko on tai ei ole. Jos kerran ajattelen näin yksioikoisesti, niin aion ajatella: Hoikkuus on tärkeää, minä ansaitsen olla hoikka, hoikkuudesta saan itsevarmuutta ja hyvää oloa. Näinhän se on oikeastikin.
Muistan vielä sen viikon, kun painoin 50 kiloa lokakuun puolessa välissä. Silloin laihdutin kyllä aika tiukasti, ja olin aika väsynyt. Perjantain bileissä join vähän liikaa, en ollut syönyt ilta-ateriaa, mikä oli paha juttu jälkikäteen ajatellen ("fiksuna" tyttönä säästin kaloreita alkoholiin), kauhea nälkä, krapulassa tungin vain kaikkea suuhuni kauhea olo, sen repsahduksen jälkeen olen jojotellut nyt jouluun asti. Pointtina oli, että olin kropastani ylpeä :).
Mutta mitä tästä opin? Ei saa jättää aterioita väliin, ikinä! Alkoholin käyttöä voisi vähentää, krapulafiilikset yleensä morkkiksen kaltaisia. Tai sitten jotenkin fiksusti. Ei yltiöjumppaamista, 3 h päivässä on liikaa! Eli jos bilettää, pitää muistaa jumpata enemmän etukäteen ja jälkikäteen, ei yhtäkkistä riuhtomista, vaan bileiden "damage control"in voi jakaa vaikka neljälle viikolle (yksi lisäjumppa per viikko, yksi lasi viiniä lisää). Alkoholia ei muutenkaan ihan kauheasti tarvitsisi juoda, ja jotain kivaa tekemistä krapulapäivälle, jotta päivä ei mene pelkkään morkkikseen ja syömiseen.
Muutenkin tarvitsisin kivaa tekemistä lisää elämääni. Esimerkiksi viikonloput yleensä ammottavat tyhjyyttään. Voisin keksiä kaikkea kivaa tekemistä viikonloppuihin. Menokoneesta löytyy tammikuulle mm. Angels in America, Taideteollinen korkeakoulu vuodesta kivi -näyttely Designmuseossa, jossa en ole ikinä käynyt, ja Kiasmassa joku Heta Kuchkan Eka kerta -juttu. Okei, eli kaikkea kivaa tekemistä tuntuu löytyvän, ja siihen jumpat päälle, niin kiireiseltä jo näyttää mun tammikuun viikonloput.
Nyt sitä suunnittelua. Ehkä minun pitäisi miettiä motivaation ylläpidon suunnittelua. Pahoin motivaation viejä on (löllyvän vatsan lisäksi) "mitä väliä" -fiilis. Sellanen yleismorkkis, jolloin millään ei ole väliä, ja tuntuu, ettei kenellekään ole mitään väliä millään. "Ketä kiinnostaa, olenko laiha vai lihava?" Minua kiinnostaa. Jotenkin minun pitäisi valaa itseeni enemmän uskoa, jotenkin enemmän positiivisuutta. Enemmän elämäniloa, fiilistä siitä, että kaikki ei välttämättä aina mene penkin alle. Ja jos joskus meneekin, se ei ole elämän loppu. Ehkä olen vähän tosikko, ajattelen asioista vähän liian yksinkertaisesti. Joku asia joko on tai ei ole. Jos kerran ajattelen näin yksioikoisesti, niin aion ajatella: Hoikkuus on tärkeää, minä ansaitsen olla hoikka, hoikkuudesta saan itsevarmuutta ja hyvää oloa. Näinhän se on oikeastikin.
Muistan vielä sen viikon, kun painoin 50 kiloa lokakuun puolessa välissä. Silloin laihdutin kyllä aika tiukasti, ja olin aika väsynyt. Perjantain bileissä join vähän liikaa, en ollut syönyt ilta-ateriaa, mikä oli paha juttu jälkikäteen ajatellen ("fiksuna" tyttönä säästin kaloreita alkoholiin), kauhea nälkä, krapulassa tungin vain kaikkea suuhuni kauhea olo, sen repsahduksen jälkeen olen jojotellut nyt jouluun asti. Pointtina oli, että olin kropastani ylpeä :).
Mutta mitä tästä opin? Ei saa jättää aterioita väliin, ikinä! Alkoholin käyttöä voisi vähentää, krapulafiilikset yleensä morkkiksen kaltaisia. Tai sitten jotenkin fiksusti. Ei yltiöjumppaamista, 3 h päivässä on liikaa! Eli jos bilettää, pitää muistaa jumpata enemmän etukäteen ja jälkikäteen, ei yhtäkkistä riuhtomista, vaan bileiden "damage control"in voi jakaa vaikka neljälle viikolle (yksi lisäjumppa per viikko, yksi lasi viiniä lisää). Alkoholia ei muutenkaan ihan kauheasti tarvitsisi juoda, ja jotain kivaa tekemistä krapulapäivälle, jotta päivä ei mene pelkkään morkkikseen ja syömiseen.
Muutenkin tarvitsisin kivaa tekemistä lisää elämääni. Esimerkiksi viikonloput yleensä ammottavat tyhjyyttään. Voisin keksiä kaikkea kivaa tekemistä viikonloppuihin. Menokoneesta löytyy tammikuulle mm. Angels in America, Taideteollinen korkeakoulu vuodesta kivi -näyttely Designmuseossa, jossa en ole ikinä käynyt, ja Kiasmassa joku Heta Kuchkan Eka kerta -juttu. Okei, eli kaikkea kivaa tekemistä tuntuu löytyvän, ja siihen jumpat päälle, niin kiireiseltä jo näyttää mun tammikuun viikonloput.
25:n blogissa oli kivasti eilen motivaation palaamisesta:
"Ihan hullua, miten pari juoksulenkkiä ovat palauttaneet uskoni ja motivaationi laihtumiseen. Ero jokusen päivän takaiseen mielialaani on käsittämätön. Eilen jopa innostuin selailemaan Elloksen alea ja nyt tein sen, mistä olen haaveillut jo pitkään eli tilasin bikinit!"
Jotenkin aina ajattelen, että mikään ei muutu. Eli kun minulla ei ole motivaatiota, ajattelen, etten sitä mistään voi saadakaan. Nyt motivaation esteenä on vatsakumpu ja hervottomat jenkkakahvat. Minun vain pitäisi jättää ne huomiotta, ja urheilla ja syödä terveellisesti. Kyllä ne siitä katoaisivat ja sitten ne eivät estäisi motivaatiota. Nyt kun en ole Helsingissä, en pääse normisalille jumppiin, vaan joudun porukoiden luota kävelemään pari kolme kilometriä salille. Ja (ehkä on tekosyy, mutta tehokas sellainen) -15 asteen pakkanen ei innosta siihen. Lisäksi jouluherkut (suklaa) kaupoissa ei ole omiaan estämään terveellistä ruokavaliota. No, nyt olen terveellisen kotiruoan luvatussa maassa, porukoiden luona, jotka ovat ihanan kannustavia laihdutuksen suhteen (joskus vähän liiankin :)). Eli otan rennosti, suklaan ylisyöntiin ei ole enää edes mahdollisuuksia, ellen itse sitä osta ja syö salaa. Enpä taida, ei niin pakottavaa herkkuhimoa enää ole kahden viikon mättämisen jälkeen. Otan uuteen vuoteen asti rauhallisesti, liityn ehkä keventäjiin (jos saan itselleni puhuttua jäsenyyden joululahjaksi :)), ja menen mukaan gofatgo-juttuun, mutta jota aion noudattaa vain apuvälineenä, en laihduttajan Raamattuna. Muutenkin pyrin vähän rennompaan laihdutukseen, maagisesta 1450 kcalin ruokavaliosta olenkin jo tainnut kirjoittaa. Sillä menen ainakin pari viikkoa tammikuussa, ja (hiki)liikuntaa yritän saada 10 h viikossa. Veden juonti tökkii myös, sitä pitäisi juoda enemmän. Eilen mietin, olisiko 4 kg:n pudotus kuukaudessa liikaa. Luulisin pystyväni siihen, kunhan homma lähtee käyntiin. Tammikuulle en kuitenkaan aseta sitä tavoitteeksi, mutta maaliskuun lopussa voisi olla jo kiva olla tavoitteessa 49 kg ja 78 cm vyötäröllä. Sen jälkeen pysyttely siinä painossa (loppuelämän ajan... :)). Ajattelin, että palkintona tavoitteeseen pääsystä olisi kampaajalla käynti: uusi leikkaus, ehkä uusi väri, koko hoito! Ja kun saan pidettyä painoa 3 kuukautta, sitten olisi palkintona bikinit, joista Quantinan lailla olen haaveillut pidemmän aikaa.
Mutta sitä ennen rentoutumista, jouluostoksia, jouluruokaa, Keventäjät-kirjan lukemista, ja suunnittelua, ja sitä rentoutumista :).
"Ihan hullua, miten pari juoksulenkkiä ovat palauttaneet uskoni ja motivaationi laihtumiseen. Ero jokusen päivän takaiseen mielialaani on käsittämätön. Eilen jopa innostuin selailemaan Elloksen alea ja nyt tein sen, mistä olen haaveillut jo pitkään eli tilasin bikinit!"
Jotenkin aina ajattelen, että mikään ei muutu. Eli kun minulla ei ole motivaatiota, ajattelen, etten sitä mistään voi saadakaan. Nyt motivaation esteenä on vatsakumpu ja hervottomat jenkkakahvat. Minun vain pitäisi jättää ne huomiotta, ja urheilla ja syödä terveellisesti. Kyllä ne siitä katoaisivat ja sitten ne eivät estäisi motivaatiota. Nyt kun en ole Helsingissä, en pääse normisalille jumppiin, vaan joudun porukoiden luota kävelemään pari kolme kilometriä salille. Ja (ehkä on tekosyy, mutta tehokas sellainen) -15 asteen pakkanen ei innosta siihen. Lisäksi jouluherkut (suklaa) kaupoissa ei ole omiaan estämään terveellistä ruokavaliota. No, nyt olen terveellisen kotiruoan luvatussa maassa, porukoiden luona, jotka ovat ihanan kannustavia laihdutuksen suhteen (joskus vähän liiankin :)). Eli otan rennosti, suklaan ylisyöntiin ei ole enää edes mahdollisuuksia, ellen itse sitä osta ja syö salaa. Enpä taida, ei niin pakottavaa herkkuhimoa enää ole kahden viikon mättämisen jälkeen. Otan uuteen vuoteen asti rauhallisesti, liityn ehkä keventäjiin (jos saan itselleni puhuttua jäsenyyden joululahjaksi :)), ja menen mukaan gofatgo-juttuun, mutta jota aion noudattaa vain apuvälineenä, en laihduttajan Raamattuna. Muutenkin pyrin vähän rennompaan laihdutukseen, maagisesta 1450 kcalin ruokavaliosta olenkin jo tainnut kirjoittaa. Sillä menen ainakin pari viikkoa tammikuussa, ja (hiki)liikuntaa yritän saada 10 h viikossa. Veden juonti tökkii myös, sitä pitäisi juoda enemmän. Eilen mietin, olisiko 4 kg:n pudotus kuukaudessa liikaa. Luulisin pystyväni siihen, kunhan homma lähtee käyntiin. Tammikuulle en kuitenkaan aseta sitä tavoitteeksi, mutta maaliskuun lopussa voisi olla jo kiva olla tavoitteessa 49 kg ja 78 cm vyötäröllä. Sen jälkeen pysyttely siinä painossa (loppuelämän ajan... :)). Ajattelin, että palkintona tavoitteeseen pääsystä olisi kampaajalla käynti: uusi leikkaus, ehkä uusi väri, koko hoito! Ja kun saan pidettyä painoa 3 kuukautta, sitten olisi palkintona bikinit, joista Quantinan lailla olen haaveillut pidemmän aikaa.
Mutta sitä ennen rentoutumista, jouluostoksia, jouluruokaa, Keventäjät-kirjan lukemista, ja suunnittelua, ja sitä rentoutumista :).
torstai 16. joulukuuta 2010
Inspiraatiota!
Nyt saa riittää! Näin ainakin luulen! Jostain tuli pyhää motivaatiota, ja ihan väsymystä tähän sähläykseen! Ja mahakipuun! Haluan kevyttä raikasta ihanaa ravintoa, jotta mun kroppa voisi hyvin! Haluan nukkua hyvin ja pitää itsestäni huolta! Kyllä! Ja yritän nyt mennä mahdollisimman helpolla, rennosti, koska tämä on yritystä koko loppuelämäksi. Aamupalaksi puuroa ja jotain proteiinia vähän, ehkä myös marjoja tai hedelmää. Pääateriat, lounas ja päivällinen, lautasmallin mukaan: puolet salaattia ja vihanneksia, 1/3 lihaa yms, n. 200 g. Välipalaksi kaksi tai kolme hedelmää. Iltapalaksi hedelmä ja maitorahka/ykkösviili. Yksinkertaista, ei mitään monimutkaista. Urheilua tunti päivässä. Ja vettä niin paljon kuin jaksaa. Ihanan raikasta vettä! Lauantaisin karkkipäivä! Pyrin välttämään kauheeta possuttelua, ei siitä seuraa ikinä mitään hyvää, mutta yritän olla jotenkin anteeksiantavaisempi sen suhteen, jos vaikka siitä pääsisi sillä tavalla helpommin yli. Varmasti tulee suklaahimoa ja ahmimishimoa, mutta sitten sitä pitää pohtia, mistä se johtuu, mitä voin sille tehdä yms. Miten voin estää sitä, keinot siihen. Sitäkin mietin, miten mahtaa onnistua jos otan eväät mukaan jo aamulla. Pystynkö olemaan heti syömättä niitä? Ehkä pidän oikein paussin, ja käyn ruokalasta ostamassa hedelmät. Minun mielestäni kuulostaa hyvältä! Nyt kokeiluun, käytäntöön, soveltumaan. Ja tätä voi muuttaa jos ei toimi. Jos tulee ahmimishimoa. Sitä yritän kyllä välttää.
Ehkä tarvitsen päämääriä, luulen että välitavoitteeksi voisin ottaa, että viikossa pitäisi mennä 500 g, ja kuukaudessa 2 000 g. Päätavoitteena on edelleen vyötärö navan kohdalta alle 80 cm:iin, ja pysyvä elämäntapa. Ehkä kerran viikossa mittaus? Viikonloppuisin? Ehkä sunnuntaiaamuisin punnitus ja mittaus. Joululoman tavoitteeksi tulee terveellisyys, kohtuus, ei-ruoka-keskeisyys, rentoutuminen, ei ahmimista ainakaan. Vuoden alusta sitten uutta elämäntapaa kunnolla, ehkä sitten laihdutan viikon tai pari päivää viikossa, ja sitten otan normaaliruoan ja liikunnat joka toinen viikko tai loppuviikon.
Taas meni vähän myöhäiseksi, mutta huomenna voin nukkua hiukan yliaikaa. Riittävä uni ja sopiva unirytmi ovat myös nyt etsinnässä, toivottavasti onnistuu, ja pääsisin sopivaan 23-7 unirytmiin.
Ehkä tarvitsen päämääriä, luulen että välitavoitteeksi voisin ottaa, että viikossa pitäisi mennä 500 g, ja kuukaudessa 2 000 g. Päätavoitteena on edelleen vyötärö navan kohdalta alle 80 cm:iin, ja pysyvä elämäntapa. Ehkä kerran viikossa mittaus? Viikonloppuisin? Ehkä sunnuntaiaamuisin punnitus ja mittaus. Joululoman tavoitteeksi tulee terveellisyys, kohtuus, ei-ruoka-keskeisyys, rentoutuminen, ei ahmimista ainakaan. Vuoden alusta sitten uutta elämäntapaa kunnolla, ehkä sitten laihdutan viikon tai pari päivää viikossa, ja sitten otan normaaliruoan ja liikunnat joka toinen viikko tai loppuviikon.
Taas meni vähän myöhäiseksi, mutta huomenna voin nukkua hiukan yliaikaa. Riittävä uni ja sopiva unirytmi ovat myös nyt etsinnässä, toivottavasti onnistuu, ja pääsisin sopivaan 23-7 unirytmiin.
Mitä minun pitäisi tehdä, jotta pääsisin taas terveelliseen elämänmenoon kiinni? Mihin asiohin siinä mä voin vaikuttaa? Mielitekoihin en oikeastaan, niitä tulee varmasti, mutta voin ignoorata ne, jättää syömättä, menemättä kauppaan. Eli pitää olla tekemistä (mieluiten kivaa sellaista). Nukkuminen ja muu tekeminen johonkin rytmiin. Tavarat ihan yksinkertaisesti valmiiksi: puurolautanen pöydälle lusikkoineen, vesi vedenkeittimeen; urheilukamat valmiiksi kassiin (verkkarit, t-paita, urheilurintsikat, puhtaat sukat ja kalsarit, shampoo, kasvojen puhdistusaine, dödö, kosteusvoiteet, meikkivoide, ripsari, urheilutossut, lukko, pyyhe, vesipullo), vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten. (Yleinen kämpän siisteys voisi auttaa tässä, että olisi tilaa mihin laittaa kamaa.)
Joku sisäinen palo nyt puuttuu kokonaan, tuntuu, että kuitenkin epäonnistun. Tai että elämästä tulee täysin herkutonta. Mutta kyllähän mä tykkään siitä, etten syö kauheesti, paljon parempi olo. Kun vielä löytäisi sen täydellisen tasapainon, että söisi sopivasti. Että urheilu olisi kivaa. Maanantaina alkaa. Tällä suunnitelmalla mennään nyt! Vai jo huomenna vai jo nyt. Ei pysty. Kaikki jotenkin sekaisin, ei pysty keskittymään :(.
Joku sisäinen palo nyt puuttuu kokonaan, tuntuu, että kuitenkin epäonnistun. Tai että elämästä tulee täysin herkutonta. Mutta kyllähän mä tykkään siitä, etten syö kauheesti, paljon parempi olo. Kun vielä löytäisi sen täydellisen tasapainon, että söisi sopivasti. Että urheilu olisi kivaa. Maanantaina alkaa. Tällä suunnitelmalla mennään nyt! Vai jo huomenna vai jo nyt. Ei pysty. Kaikki jotenkin sekaisin, ei pysty keskittymään :(.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)