Muistettavaa

Jotenkin tajusin taas kerran, että todellakaan en ole laihdutusasiassa yksin, kun Kiloklubilta tuli joku tiedotusviesti sähköpostiin. Ja sieltä tuli kiinnostavaa informaatiota välipaloista ja painonhallinnan kulmakivistä. Ja ihan miljoona kertaa kuultua perusfaktaa se oli. Ja ilmeisesti en vieläkään ole sisäistänyt niitä kunnolla, kun kuvittelen laihduttavani jättämällä aterioita, etenkin aamiaista, väliin. Ja nyt taas huomasin, kuinka auttaa, kun lukee asiantuntijoiden tekstejä terveellisistä elämäntavoista. Ja muistaa, että kyse on omasta elämästä ja elämäntavasta pitkällä tähtäimellä, ei pelkästään ulkonäöstä.

Silti tietysti haluan laihtua lähinnä ulkonäkösyistä. Mahaa vaan on liikaa. Mutta eihän liikamaha ole terveellistäkään.

Kuitenkin nyt haluaisin muistuttaa itselleni, jos tätä luen taas jossain vaiheessa, että hyvä ihminen, lue onnistujien kertomuksia, lue ravintoasiantuntijoiden mielipiteitä ja tutkimustuloksia, näe itsesi siinä H&M:n S-koon topissa (sielun tai konkreettisin silmin :)), mieti ja pohdi, miksi et haluaisi hoikistua, ja miksi välillä tuntuu kuin se ei onnistuisi. Lisäksi, muista, ettet ole yksin, muista, että on pakko syödä. Muista, että sokeri heittää verensokerisi kupperskeikkaa ja sitä seuraa väsymystä, lisää sokerinhimoa, apaattisuutta, sokeripakkomiellettä. Se on viciouc cycle, mitä enemmän syöt sokerita, sitä väsyneemmäksi olosi tulee, vaikka se hetkellisesti piristäisikin. Väsyneessä hiilariähkyssä ei jaksa treenata, joten sitten voikin vaikka syödä lisää (ei voi!!!), ja sitten ei jaksakaan enää treenata seuraavana päivänäkään...

Mutta onhan hyvät elämän tavatkin toisiian lumipallon tavoin lisääviä: Terveellinen ruokavalio > jaksaa paremmin > menee jumppaan > endorfiinia ja hyvä fiilis > fiilis siitä että jaksaa ja hyvä kunto on tärkeä asia > ei viitsi syödä epäterveellisesti kun tietää, että oikea ruokavalio tukee jaksamista liikkua, eikä viitsi kaikkia kuluttamia kaloreitaan tuhlata turhiin pulliin (joita ei voi ikinä saada tarpeeksi, syöminen lisää syömistä, himon tyydyttäminen lisää himoa!) ja mieluummin treenaa taas seuraavana päivänä > lisää hyvää oloa > jne. jne. jne.

Ehkä sekavasti tuli asia nyt ilmaistua, mutta kuitenkin. Muista tämä pikkujouluissa, kun kuitenkin otan sen piparin, ja sitten alkaa harmittamaan, ja sitten otan monta piparia. Ei! Tilanteen mukaan, keskity hyvään meininkiin, ihmiseen, hauskanpitoon (, ehkä myös juomiseen, no ei liikaa sitäkään :)), ei syömiseen!

Päivä kerrallaan

Tänään mennyt oikein hyvin, iltapäivällä vähän väsähdin, mutta ei johtunut ruoan määrästä vaan lähinnä unen määrästä. Huomenna pikkujoulut, ne vähän arveluttavat. Ajattelin, että jos treenaan kunnolla ja paljon (jee, tekosyy treenata, yritän taas addiktoitua siihen, ja tuntuu onnistuvan), niin voin vähän bilettää (4 light siideriä eli n. 500 kcal, ja glögiä, ruokia terveellisesti). Bodypumppia olisi tarkoitus harrastaa huomenna, ja vähän omaa keskivartalotreeniä. Nyt nukuttaa.

Kun pistin blogin pystyyn aika hetken mielijohteesta, jutun oli tarkoitus auttaa. Ei auta oikein. Unohdan aina, että minulla edes on blogi. Eli blogia ei lue kukaan, en edes minä. Toisaalta alussa tässä vasta ollaan, mutta.tuskin tätä kukaan rupeaa lukemaan. Ei ainakaan, ellen rupea tätä tosissani kirjoittamaan :).

No, ei blogi ole olennaista, vaan laihtuminen ja oikeassa painossa pysyminen. Tai ehkä vielä enemmän se, että vyötärönympärys pienenisi ja pysyisi samana. Että saisin jonkunlaisen rutiinin painonhallintaan, etten aina olisi innoissani mahdollisuudesta luisua herkutteluun. Että ruoka (ja herkut) ei olisi elämän tärkein sisältö, vaan innostuisin muista ihmisistä, ajankohtaisista asioista ja elämästä yleensä. Että kroppa löytäisi muodon, jossa se pysyisi, että löytäisin elämäntavan, jolla voin ylläpitää sitä muotoa, ilman herkutteluhimoja, ilman hirveitä mahakipuja, joita syntyy kun antaudun herkutteluhimolle.

Nyt minulla on uusi suunnitelma: enemmän välipaloja, saman verran kaloreita kuin kuukausi sitten, kun laihdutus sujui. Eli 6 "ateriaa" ja 1200 kaloria "normi"päivässä. Herkuttelupäivä kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin, jolloin 1400 kaloria päivässä. Torstaisin ja perjantaisin sitten vähän kevyemmin, eli 1100 kaloria päivässä. Annoskokona korkeintaan 500 g/ateria. En halua ruoasta tai ilmasta pullistelevaa mahaa osaksi elämääni. Haluan pystyä pitämään kireähköä paitaa (en tykkää makkarankuori-paidoista) koko päivän, en vaan silloin kun en ole syönyt pariin tuntiin mitään.

Yksi juttu herkutteluhimosta on kirjoitettava, jotta muistaisin sen: Himo ei mene pois antamalla sille periksi. Vaikka tänään olen syönyt ihan mielettömästi ihan kaikkea mitä on tehnyt mieli, vielä tekee mieli syödä. Voisin itse asiassa listata tähän kaiken, mitä tänään söin niin tiedän, mikä on liikaa (niin kuin muuten en tietäisi): 2 juustosämpylää, mehu, 4 smoothieta, herkkumunkki, korvapuusti, 100 g irtokarkkia, 2 Hesen kanafileetä, paljon majoneesia, majoneesikuppi, 400 g pipareita. Illalla 3 muffinssia, 7 mandariinia. Viimeisen smoothien jälkeen mahaan alkoi sattua niin paljon, etten pysty kunnolla seisomaan tai kävelemään. Sen jälkeen söin vielä 300 g pipareita. Olen ilmeisesti jotenkin tyhmä, kun sattuu ja vaan syön. Toisaalta jotenkin syöminen tuo mielihyvää ja jotenkin turruttaa kivun, hetkeksi, mutta mitään muuta en tänään sitten olekaan tehnyt kuin syönyt tai miettinyt syömistä. Ja maha pullottaa, tuntuu, että se menee halki. Painoa en uskalla katsoa, ehkä mittaan vyötärön ympäryksen. 89 cm navan kohdalla. 19.11. se oli 81 cm. Tavoitteena on alle 80 cm.

Ehkä kirjaan tähän tavoitteet:
1) Vyötärönympärys navan kohdalta alle 80 cm
2) mahtua H&M:n peruspaidoissa kokoon S, muissa vaatteissa vähintään kokoon 38
3) terveet ja säännölliset elämäntavat, joihon sisältyy liikunta
4) ei ilmavaivoja, ei pömpöttävää vatsaa
5) hyvä olo
(6) Paino 50 kg)

Paino on suluissa, koska jos muut toteutuu, painolla ei ole väliä. Tai siis se todennäköisesti toteutuu myös, jos muut, tärkeämmät, toteutuvat.

Ja miten näihin tavoitteisiin sitten olisi tarkoitus päästä, ja siitä kirjoittelinkin jo, mutta nyt listana:
1) 6 ateriaa päivässä, n. 1200 kcal/päivä
ateriat:
aamupuuroa 200 g, 130 kcal
lounas (ja päivällinen) 200 g lihaa/kalaa/yms ja 200 g salaattia/vihanneksia, 350 kcal
hedelmä 200 g, 100 kcal
välipala korkeintaan 400 g, 170 kcal
iltapala ykkösviili 200 g, 80 kcal
Yhteensä. 1600-1800 g, 1180 kcal
Light-kokista korkeintaan 500 g/päivä, teetä/rooibosta 500 g/päivä
2) Liikunta: 1-2 h/päivä
3) Hyvät yöunet, väh. 8 h

Tähän jää tältä kertaa tavoitteiden ja menetelmien pohdinta, ja yritän nyt toteuttaa tuon viimeisen menetelmän.

Porukoilla houkutusten äärellä

Kaapit täynnä ruokaa, erilainen ruokarytmi kuin normaalisti, ei oikein mitään erityistä tekemistä eli aikaa ajatella sitä kaikkea ruokaa kaapissa. Kermajuustoa, suolapähkinöitä, suklaakastiketta... kaikkea terveellistäkin on, mutta se, että sitä tulee syötyä paljon paljon enemmän kuin arkena kotona.

En oikein tiedä, mikä siinä houkuttaa, miksi tunuu siltä, että pitäisi syödä. Ja syödä nimen omaan paljon, kaikkea. Vaikka tiedän, ettei olo siitä parane, mielihalu säilyy, vaikka vatsa olisi täynnä herkkuja. Ruokahalu kasvaa syödessä. Onkohan mulla jotain puutetta jostain ravintoaineesta, kun vatsa täynnäkin tekee mieli lisää makuja suuhun, vaikka mitään ei jaksa ja vatsa pullottaa?

Luulen, että ainakin minulla on vähän nestevajausta. Vettä pitäisi jaksaa ja viitsiä juoda koko ajan. Välillä sitä ei tee mieli, nyt voisi juodakin. Niin, eikös se ole laihduttajan perusvirhe, se, että luulee, että on nälkä, vaikka onkin jano. Ehkä pitäisi ottaa tavaksi juoda iso lasi vettä ennen syömistä. Toisaalta sanotaan, ettei saisi juoda paljoa ruokailun yhteydessä.

Kirjoittelu ainakin tuntuu auttavan, ja lasillinen vettäkään ei tunnu haittaavan :).

Ilmapallo aika paksusta muovista...

Maha on ollut eilisen (tai siis viime viikon) herkuttelun jälkeen shokkitilassa. Ilmavaivoja, röyhtäilyttänyt, pientä kipua, vatsanpuruja. Voiton puolella tässä silti alkaa olla tämän päivän suhteen, kohta nukahtaa, niin ei enää ehdi eikä jaksa syödä enää mitään. Ykkösviilin kanelilla ja tomaatin vedän kyllä vielä, jotten aamulla kuole nälkään. Säännöllinen ruokarytmi on kai perusohje makeanhimon torjumiseen, ja sillä yritän. Nyt nukahdan.

Uusi alku, taas, huomenna....

Maha pullottaa, paha olo, suussa maistuu ihana makea! Pelottaa vähän, että kohta makea tulee takaisin ylos, eikä sitten enää maistu hyvältä. Ei nytkään silti hyvältä tunnu, iho varmaan repeää mahan ympäriltä, se on niin pullistunut. Tuntuuko hyvältä? Ei! Haluan tuntea oloni kevyeksi, pirteäksi, hyväksi. Haluan näyttääkin hyvältä. Muuten tikkujalat ja kädet, yläsellkä ja rinta lähes luiseva, pyllyä ja reisiä on, ja kuuluukin olla, mutta sitten tuo pallomaha, kunnon vararengas. Esteettistä? Ei! Haluan vyötärön!

Toivottavasti nämä tuntemukset tulevat mieleen yhtä elävinä, kun herkkuhimo iskee seuraavan kerran. Tai pääsen lukemaan tästä blogista ällöähkyfiiliksistäni seuraavassa (ehkä huomisessa herkkuhimossani). Tulevaisuuden minulle korostan: Itselle ei saa tehdä pahaa. Tämä on todella pahaa. Sattuu, fyysisesti, henkisesti. Joten minun pitää olla fyysisesti ja henkisesti vahva ja pitää huolta itsestäni. Kyllä minäkin olen hyvän olon arvoinen.

Siltä varalta, että joku muukin kuin minä eksyy tätä lukemaan: olen siis makealle perso binge-eateri, joka välillä hurahtaa laihdutukseen. Nyt yritän hurahtaa hyvään oloon, hyvään kroppaan ja hyvään omaantuntoon loppuelämäkseni. Ehkä blogi auttaa? Toivottavasti :).