Välillä luovutan jotenkin himossani ja annan itselleni luvan syödä, ja sitten syön mielettömästi mielipuolen virne varmasti naamallani, olen jotenkin todella iloinen ja aivan paniikissa ja kiireessä, koska tiedän, että taas kohta masennus iskee syöpöttelyn jälkeen.
Karkkipäivän pidän edelleen, silloinkin herkut kohtuudessa, epäterveellisiä ne ovat kuitenkin. En aio kuitenkaan kituuttaa, mutta en ahmi. Nautin herkuista rauhallisesti, n-a-u-t-i-n. Ehkä alussa pitää mennä johonkin kahvilaan, jotta en yksinkertaisesti kehtaa vetäistä minuutissa jotain leivosta. Jos vetelen herkut liian nopeasti, paha olo siitä vain tulee, eikä herkkuhimo katoa minnekään. Eli nautitaan, keskitytään herkkuun, ja sitten tehdään jotain muuta, vielä kivempaa.
Herkuiksi lasketaan todella epäterveelliset jutut (karkit, pullat, leivokset, sipsit, ranskalaiset perunat, kermat yms.). Esim. maustetut jogurtit (korkeintaan 50 kcal / 100 g) ja banaanin pidän kohtuudella ruokavaliossa.
Mulla on sama juttu ruoan kanssa, välillä oikein kiirehdin kauppaan, ennen kuin ehdin tulla järkiini tai iskee morkkis. Ihan hullua... Ja sama siinäkin, että välillä tuntuu, etten ehdi edes maistamaan mitä syön!
VastaaPoista