Jeps. Välillä ei ole edes suunnittelua. Olen jotenkin huomannut, että syön tylsyyteen. Kun on ollut tylsä päivä, tarvitaan jotain kivaa päivän päätteeksi. Ruoka on jotain kivaa, mitä odottaa. Televisiostakaan ei tule mitään kivaa, niin sitten voi syödä. Ensi viikolla ajattelin kuitenkin aloittaa varovasti tauon jälkeen ja mennä kahteen jumppaan.
Nyt sitä suunnittelua. Ehkä minun pitäisi miettiä motivaation ylläpidon suunnittelua. Pahoin motivaation viejä on (löllyvän vatsan lisäksi) "mitä väliä" -fiilis. Sellanen yleismorkkis, jolloin millään ei ole väliä, ja tuntuu, ettei kenellekään ole mitään väliä millään. "Ketä kiinnostaa, olenko laiha vai lihava?" Minua kiinnostaa. Jotenkin minun pitäisi valaa itseeni enemmän uskoa, jotenkin enemmän positiivisuutta. Enemmän elämäniloa, fiilistä siitä, että kaikki ei välttämättä aina mene penkin alle. Ja jos joskus meneekin, se ei ole elämän loppu. Ehkä olen vähän tosikko, ajattelen asioista vähän liian yksinkertaisesti. Joku asia joko on tai ei ole. Jos kerran ajattelen näin yksioikoisesti, niin aion ajatella: Hoikkuus on tärkeää, minä ansaitsen olla hoikka, hoikkuudesta saan itsevarmuutta ja hyvää oloa. Näinhän se on oikeastikin.
Muistan vielä sen viikon, kun painoin 50 kiloa lokakuun puolessa välissä. Silloin laihdutin kyllä aika tiukasti, ja olin aika väsynyt. Perjantain bileissä join vähän liikaa, en ollut syönyt ilta-ateriaa, mikä oli paha juttu jälkikäteen ajatellen ("fiksuna" tyttönä säästin kaloreita alkoholiin), kauhea nälkä, krapulassa tungin vain kaikkea suuhuni kauhea olo, sen repsahduksen jälkeen olen jojotellut nyt jouluun asti. Pointtina oli, että olin kropastani ylpeä :).
Mutta mitä tästä opin? Ei saa jättää aterioita väliin, ikinä! Alkoholin käyttöä voisi vähentää, krapulafiilikset yleensä morkkiksen kaltaisia. Tai sitten jotenkin fiksusti. Ei yltiöjumppaamista, 3 h päivässä on liikaa! Eli jos bilettää, pitää muistaa jumpata enemmän etukäteen ja jälkikäteen, ei yhtäkkistä riuhtomista, vaan bileiden "damage control"in voi jakaa vaikka neljälle viikolle (yksi lisäjumppa per viikko, yksi lasi viiniä lisää). Alkoholia ei muutenkaan ihan kauheasti tarvitsisi juoda, ja jotain kivaa tekemistä krapulapäivälle, jotta päivä ei mene pelkkään morkkikseen ja syömiseen.
Muutenkin tarvitsisin kivaa tekemistä lisää elämääni. Esimerkiksi viikonloput yleensä ammottavat tyhjyyttään. Voisin keksiä kaikkea kivaa tekemistä viikonloppuihin. Menokoneesta löytyy tammikuulle mm. Angels in America, Taideteollinen korkeakoulu vuodesta kivi -näyttely Designmuseossa, jossa en ole ikinä käynyt, ja Kiasmassa joku Heta Kuchkan Eka kerta -juttu. Okei, eli kaikkea kivaa tekemistä tuntuu löytyvän, ja siihen jumpat päälle, niin kiireiseltä jo näyttää mun tammikuun viikonloput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti