Itkuhetki

Voi naisen sukupuolielin. Tämä ei jotenkin ole totta. Miten mä en pysty tähän. Söin ja sitten tuli mieletön makeanhimo, tai se oli oikeastaan jo sitä ennen, vaikka jumpassa olin katellut miten maha pomppii esteettisesti peilissä. Ja sitten lumipalloefekti alkoi ja olen syönyt nyt ihan hillittömästi. Itkettää. Tai siis, itken koko ajan. Onkohan mun elämä nyt tällaista koko loppuelämän ajan? Syön, ja sitten taas jumppaan ja en syö, ja sitten syön, ja sitten. Voi itku. Mistä nyt saisin sen uskon itseeni ja onnistumiseeni. Koska tiedän, että lumipalloefekti se terveelliset elämäntavatkin on. Kunhan pääsisin ihannepainoon (tai ihannevyötärömittaan,) niin varmasti haluaisin ylläpitää sitä.

Sekin vähän harmittaa, ettei perustietoa oikein tunnu saavan mistään. Tai en ainakaan tiedä mistä sitä saisi. Esim. kuinka paljon määrällisesti noin edes suurin-keskimäärin-piirtein 50-kiloisen naisen navan kuuluisi vetää? Siis ihan desilitroissa, grammoissa, mieluiten molemmissa. Sitten ihan se kalorimäärä. Kuinka paljon päivässä? Eri lähteet sanovat ihan eri asioita. Entä liikunta sitten? Millaista liikuntaa pitäisi harrastaa? Kuinka paljon? Entä makeanhimo? Mistä se oikein tulee? Miksi?

Ihan kauhea olo. Miten täällä edes on näin kuuma? Tuleekohan sokeriyliannostuksesta kuuma? Muutenkin kauhee stressifiilis? kaikki menee ihan pyllylleen.En vain ymmärrä miksi. Missäköhän mun Keventäjät-kirjani on? Siinä on jotenkin tosi kivasti ja fiksusti sanottu asiat.

Ja miten koko ajan on jano? Eilenkin join koko ajan, tänäänkin aika reilusti. Ärsyttää kun jumpassa kaikki vaihdot on niin nopeita ettei ehdi juoda. Kuitenkin sanotaan, että tunnin urheilun aikana pitäisi tankata puoli tai koko litra vettä.

Nyt mulle on päähän iskostunut se ajatus, että olisi helpompi olla motivoitunut painonhallintaan, jos paino olisi jo niin alhaalla kuin sen haluaa olevan. Tai siis olisi jotenkin kivempaa, kun tietäisi, että ok, tämä ruokamäärä on ihan ok, ja tällä mä tulen täyteen jne. Ehkä kurkkailen vähän kalorilaskuriin ja pohdiskelen.