Monta päivää jo sujunut hyvin! Liikuntaa tullut vähintään 1,5 tuntia päivässä, ei karmeita nälkäkohtauksia vaan olen saanut syötyä aika sopivasti, riittävästi, muttei ole ollut ähkykään olo. Olen välttänyt papuja, jottei ilmavaivoja tulisi, vähän kaalia ja sipulia on mennyt. Samoin light-kokista menee puoli litraa päivässä, mutta se on ihan ok, verrattuna entiseen 1,5 litraan. Parempi oli, parempi mieli.
Piitu Uski sanoi tämän päivän Neljän tähden illallisessa, että ihminen on, mitä syö. Se on hyvä pointti muistaa. En halua olla tutisevaa ja hyllyvää pullahöttöä vaan lihasta ja vahvaa luuta. Oikeasti se, mitä syön tulee osaksi itseäni, joten minun pitää muistaa pitää huolta itsestäni. Haluan olla kiinteä ja vahva, ja kevyt liikuttaa, en halua vatsamakkaroita tielle, kun venyttelen esimerkiksi takareisiä.
Kuinkahan monta kertaa itselle täytyy näitä juttuja toistaa, että pystyy vastustamaan herkkuja? Periaatteessa tiedän, että terveellisesti syöminen pitkällä tähtäimellä ja urheilun jatkuva harrastaminen ovat omaksi parhaakseni, mutta aina välillä tulee sellainen "mitä väliä" -fiilis, ja herkut vaan on houkuttelevampia kuin mikään muu. Mutta niin en halua asian olevan. Haluan olla sosiaalisempi, haluan olla kiinnostuneempi muista ihmisistä. Haluan välittää asioista, tehdä asioita, joista pidän. En halua maailmani pyörivän ruoan ympärillä. Kuitenkin toivon, että pystyn nauttimaan ruoasta, siis perusruoasta, etten ikuisesti joudu taistelemaan herkkuja vastaan. Toivon, että löydän itselleni kevyempiä vaihtoehtoja herkutteluun. Ja olenhan jo löytänytkin: jogurttia pakkaseen jäätelöksi, suklaamannapuuroa ja suklaateetä (uusin löyty, ihanan makuista!) suklaan korvikkeeksi, ruisleipää vaalean leivän sijaan. Kevyesti syöminen pitäisi nähdä seikkailuna, erilaisten uusien juttujen kokeiluna.
No mutta sitten nukkumaan, ettei arkirytmi pääse kauheasti sotkeentumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti