Niin, nyt on taas mennyt muutama päivä täysin päin pyllyä. Ja takaisin rytmiin pitäisi päästä. Rytmin löytämisen vaikeudesta kertonee se, että nyt kello on 4.36 aamulla, ja herätyskello soi vasta neljän tunnin päästä. On nälkä, mahaan sattuu, ilmavaivoja, jano, tekee mieli suklaata. Että näin. Menee niin päin pyllyä, että melkein naurattaa. Jotain elämän ironiaa tai vastaavaa...
Pahinta melkein on juuri päivät niin kuin eilinen, jolloin elämän pääsisällöksi muodostuu ruoka. Syön niin paljon kuin vain voin, ja kun en syö, mietin, mitä söisin seuraavaksi. Vatsa pullottaa, vatsa kiertää, ja minä mietin, mitä lisää sinne voisi ängetä. Joskus olen aika höpsö (nyt yritän olla armollinen itselleni, jotten masentuisi).
Eilen tosiaan oli tällainen päivä ja asiaa samalla vähän pohdin, ja tulin taas siihen tulokseen, että stressi/lohtu/unohtamis-syömisestä on kyse. Koulussa viimeiset tentit ja töiden palautukset, joiden kanssa paniikki. Koulutöiden kanssa on yleensä jotenkin koko omantunnonarvo mukana: Onko työ hyvä? Onko siinä ilmaistu ajattelu hyvää? Olenko ihan tyhmä kun kirjoitan tällaista kuraa? Pitääkö opettaja minua fiksuna vai ihan toopena tämän esseen/tenttivastauksen luettuaan? Yleensä pystyn suhtautumaan huumorilla omiin itsekriittisyys/itsetuntorotkoihinin huumorilla, mutta välillä on olo, että niin: olen tyhmä, mistään ei ole mitään hyötyä, en valmistu koskaan, en tee sitä sun tätä, miksi tekisin yhtään mitään kun siitä ei tule yhtään mitään, ehkä vain syön ja syön ja syön, ja sitten olen hiilihydraattikännissä ja asiat on turrutettu osittain, minä vatsa piukeana ruoasta ja seuraavana päivänä samat jutut pitäisi käydä läpi uudestaan.
Perfektionismini ei auta asiaa yhtään. Joko asiat tehdään juuri niin kuin minä olen suunnitellut, tai asioita ei tehdä lainkaan. Eli kun olen myöhässä ja laihdutussääntöjeni mukaan minun pitäisi harrastaa hyötyliikuntaa aina kun mahdollista, ja sitten kuitenkin menen metrolla kouluun enkä kävellen, niin hyvänen aika kun koko laihdutusprojekti on jo siinä vaiheessa mennyt ihan mönkään! Tekosyyn tahallista etsimistä usein, myönnetään. Ja jotain halua kontrolloida kaikkea mahdollista. Nytkin tämä yövalvominen ei tunnu auttavan asiaa. Pohdin, mitä käyn ostamassa kaupasta, kun se aukeaa parin tunnin päästä.
Tässä huomaa myös, etten ehkä oikein osaa sopeutua uusiin tai erilaisiin tilanteisiin ja olen liian jumittunut suunnitelmaani. En tiedä, saanko suunnitelmani mukaan syödä näin yölllä. En tiedä, pitäisikö minun vielä yrittää nukkua, auttaisiko puuron syöminen siihen. Vai pitäisikö minun odottaa, että voisin syödä "aamulla", jolloin aamupalan ja lounaan välinen aika pysyisi samana? Vai tuleeko minulle tässä aamua odotellessa hirveä nälkä, joka muuttuu jossain vaiheessa karkkihimoksi? Tai on jo osittain muuttunut? :)
Ehkä pitää myös kirjoittaa siitä, että herkuttelu on jotenkin todella hirveissä määrissä. Ennen laihduttamista söin paljon herkkuja, mutta ehkä pussin karkkia ja keksipaketin. Nyt määrät on aivan mielettömät. Pussi karkkia, suklaata, keksiä, pullaa, lisää karkkia, patonkia... Lista vain jatkuu. Ajatuksena kai on, että sitten huomenna en enää saa mitään hyvää, ja kyllähän tämä pussi loppuun täytyy syödä. Mitenkähän tästä ajatuksesta pääsisi eroon? Ehkä rennompi herkkuasenne? Tai hedelmiä. Ne on oikeasti hyviä, se vain välillä unohtuu. Niitä ei tee mieli. Mutta pitäisi syödä niitä, terveellisiä.
Lisäksi haluan vielä kirjoittaa ylös muun sisällön tärkeydestä. Siitä, että pitää keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Muihin ihmisiin, opiskeluihin, yhteiskunnallisiin tapahtumiin, ja itselle kivoihin juttuihin. Siis oikeasti kivoihin, hömppääkin saa olla. Suosikkitelkkuohjelmat ja hyvät leffat. Hyvät kirjat. Saunaillat juoruillen. Lautapelit. Liikunta. Hs.fi:n lukeminen. Laihdutus-, muoti- ja lifestyle-blogit. House M.D. Ihmiset. Ihanat vanhemmat. Siivoaminen. Ei siis edes pelkästään kivaa, vaan ennen kaikkea tekemistä, etten vain istu kotona ja mieti, millaista suklaata tekisi mieli, ja silloin siitä suklaasta tulee elämän ainoa sisältö, ja sitten maha paukkuu, ja sitten tulee taas saman tien nälkä ja syödään vähän lisää suklaata, ja on silti nälkä ja tekee mieli pizzaa, liikkumaan ei tee mieli mennä, ja kierre on valmis.
Taidan kuitenkin syödä sitä kaurapuuroa, jos vaikka pystyisin herkkukierteen pysäyttämään tänään. ensimmäinen päivä herkutteluputken jälkeen on aina pahin. Täytyy kyllä kerrata omat tavoitteet ja syyt sille, miksi haluan laihtua ja pysyä hoikkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti