Tavoite 57:n Taina kommentoi:
 "Sen voin omasta kokemuksesta vain sanoa, että itsensä halveksemisesta tai inhoamisesta ei ole hyötyä, päinvastoin, ne vetävät mielen vieläkin mustemmaksi. Jonkinlainen itsensä ja tilanteen ja oman voimattomuuden hyväksyminen on itselläni ollut se askel, josta positiivinen muutos on yleensä lähtenyt käyntiin."
Oma voimattomuus on hyvä pointti. Amerikkalaisen kristilliseen tyyliin "anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, jotka voin muuttaa, ja voimaa (vai jotain muuta, en muista :)) hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa". Painoani voin muuttaa vain muuttamalla elämäntapojani, ja niitäkään en voi muuttaa millään nopein kepulikonstein. Se ainakin pitää hyväksyä. Se, mitä teen nyt, joka ikinen hetki, sitä voin muuttaa, mitään muuta en oikein voi hallita. Ja silti, laihdutuskuurini alkaa maanantaina...Toisaalta, jos keskityn asioiden positiivisiin puoliin, olin tänään zumbassa, jaksoin hyvin, eli kunto ei ehkä olekaan niin surkastunut kuin luulin, ja en ole enää mitenkään hirveästi ahminut, vaikka karkkia onkin mennyt pussillinen, ja suklaata reilusti tänään. Olen syönyt normaalia ruokaa, ja karkkeja lukuunottamatta ruokailuajat ovat pitäneet. Ja nyt keskitynkin unirytmin saamiseen kohdalleen, yritän joka päivä herätä seitsemältä, se on tämän viikon elämäntapamuutos.

Uuden vuoden lupauksia olen miettinyt, liittyvät yllättäen laihduttamiseen, mutta myös elämäntapamuutokseen, asenteiden muutoksiin, ja siihen, että oikeasti teen uusia asioita ja sellaisia asioita, mistä pidän, että nautin elämästä.

Nyt tutustumaan Keventäjien sivuille, jos sieltä saisi uutta intoa.